Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Ruska tuo luonnon yltäkylläisen väripaletin nähtävillemme –Näin ruska syntyy

Tänä syksynä puiden ruska on ollut poikkeuksellisen värikäs. Olemme saaneet ihailla vaahteroiden punaisia, pihlajien punaviinin värisiä ja haapojen heleänkeltaisia pukuja. Koivutkin saavat ruskaväriään. Vielä illan kääriytyessä hämärään keltaiset lehdet valaisevat metsäpolkua – kuin kesällä keräämäänsä aurinkoa luovuttaen. Eräopaskurssilla Ivalossa vuonna 1990 ekologian opettajanani oli Oulun yliopiston maailmankuulu, nyt jo edesmennyt emeritusprofessori Paavo Havas . Hänen mukaansa ruska alkaa Utsjoelta syyskuun 10. päivänä klo 12 ja kulkee etelään 60 kilometriä vuorokaudessa. Näin laskien ruska ehtii meidän leveydellemme lokakuun puolivälissä. Ruska syntyy päivän pituuden lyhenemisestä ja valon määrä vaikuttaa siihen muita tekijöitä enemmän. Heinä–elokuussa päivän lyheneminen laukaisee kasvien valmistautumisen talveen, mihin ruskakin kuuluu. Kasvien perusväri on keltainen. Kasvukaudella lehtivihreä eli klorofylli värjää lehdet vihreiksi. Valon määrän vähetessä lehtivihreän tuotto loppuu ja keltainen väri tulee esiin. Syksyllä puut ja muut monivuotiset kasvit siirtävät kesällä yhteyttämisen tuloksena syntyneitä sokereita juuriin ja runkoihin. Näin ne ovat talvisäilössä seuraavaa kasvukautta varten. Ruska ilmentää tätä ravinteiden varastointikuljetusta. Kasvien pakkasnestettä Värikkäin ruska syntyy aurinkoisen kesän jälkeen, kun syksyllä on päivisin lämmintä ja öisin kylmää. Tällöin ravinteiden kuljetus pysähtyy yöksi ja Paavo Havas nimitti sitä ”yön hengitykseksi”. Jos on sateista tai lämmintä, kuljetusta tapahtuu yötä päivää, mikä hiukan laimentaa ruskan väriä. Ruskan punaväri tulee antosyaani-nimisestä aineesta, jota pohjoisen leveysasteiden kasvit tuottavat. Se on kasvien pakkasneste, jonka avulla ne selviävät paremmin talvesta ja kykenevät aloittamaan yhteyttämisen aikaisemmin keväällä. Antosyaani näkyy keväisin ensimmäisenä nousevien kasvien silmuissa. Koivun ja muiden puiden silmut punertavat. Sinivuokon, leskenlehden ja rentukan nupuissa näkyy karmiininpunaista sävyä. Mitä pohjoisemmaksi menemme, sitä enemmän antosyaania syntyy. Sen näkee erityisesti ruska-aikaan. Yleisesti luullaan ruskan aiheutuvan pakkasesta, mutta se on vain välittävä tekijä. Meillä voi olla pakkasta jo heinäkuussa, mutta ruska alkaa vasta valon määrän vähetessä. Kunnon pakkanen puolestaan aiheuttaa sen, että seuraava kova tuuli riepottaa lehdet maahan. On sattumaa, että usein ensimmäiset pakkaset osuvat alkusyksyyn. Kuivina kesinä lehdet kellastuvat kuivuuttaan ja putoavat jo kesken kesän. Havupuutkin pudottavat neulasiaan samasta syystä. Sateiset säät puolestaan suosivat mikrosieniä, mikä näkyy muun muassa puiden lehtien ruskettumisena. Etelä-Suomessa ruska näkyy lähinnä puissa ja koristepensaissa. Lapinkäyneet ovat nähneet myös maaruskan, joka on usein puiden ruskaa värikkäämpi. Tosin siellä tunturikoivukin voi olla ruskassa punainen, mitä ei näe etelässä. Silloin enemmistö sen geeneistä on vaivaiskoivulta. Lapin laveiden tunturirinteiden maaruskassa mustikan lehdet loistavat tulipunaisina rintarinnan juolukan vaalean lilan väristen lehtien kanssa. Rinteiden ja jänkien vaivaiskoivujen väri vaihtelee keltaisesta oranssiin ja punaiseen. Riekonmarja on yksi Lapin varvuista, jota ei kasva Etelä-Suomessa. Maaruskassa sen väriskaala ulottuu kullanväristä tulenpunaiseen ja hehkuvaan purppuraan. Kosteus syventää värit hehkumaan ja varvuston muodostama värimaailma on yltäkylläinen.