Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Ikä on 80 vuotta täyttäneelle Rauno Pousille vain numero – ”Olen aina sanonut, että se on silloin hyvä ikä, kun ei pääse ylioppilaaksi”

Pousit asuvat kerrostalon toisessa kerroksessa. On kesäkuun kuumin viikko menossa. Punertavan maisemataulun alla, suurella vaalealla sohvalla, istuu harmaantunut herrasmies kauluspaidassa ja shortseissa. – Olen aina sanonut, että se on silloin hyvä ikä, kun ei pääse ylioppilaaksi, Rauno naurahtaa rempseästi nokialaisella murteellaan. Esko ja Sylvi Pousin esikoinen syntyi Nokian synnytyslaitoksella 26.6.1940. Hänen ensimmäisestä kodistaan, Mäkisen talosta, on olemassa kuva, missä Rauno on parvekkeella isänsä sylissä. – Hän on todennäköisesti tullut talvisodasta käymään pienen rauhan aikana kotona. Olen niitä kavereita, jotka laitettiin alulle, kun lähdettiin sotaan, virnistää Rauno. Kun Rauno oli 12–13-vuotias, isä innostui rakentamaan talon ja kauppaliikkeen Alhoniittyyn. Toisessa päässä oli asunto ja toisessa päässä neljä osastoa sekatavarakauppaa. Vanhemmat miehet sanoivat Raunolle usein, että kai seuraat isäsi jälkiä. – Minulla oli tapana vastata, että ”kyllä minä haluan tehdä rehellistä työtä”. Tarkoitin tietysti rehellisellä työllä, että naulaan lautoja ja vaikka kaivan jossain monttuja, naurahtaa Rauno. Ensimmäinen työpaikka oli jatkokoulun jälkeen Emäkosken sillan rakennustyömaalla, jossa hän toimi lautapoikana. Sieltä hän siirtyi vuodeksi Melon voimalaitokselle, jossa rakennettiin padolle uutta pohjaa. Tämän jälkeen Rauno pääsi Cellit:lle (nykyinen Parma Oy) ja tekikin 40 vuoden työuransa siellä. – Niin minusta sitten aikoinaan tulikin betonimies, toteaa mies ylpeänä. Kaikesta on selvitty Raunon vaimo Reetta Pousi puuhaa keittiön puolella kahvia ja kakkuja pöytään. Rauno varmistaa välillä Reetalta jonkun vuosiluvun tai henkilön iän, ja Reetta antaa vastauksen kuin apteekin hyllyltä. Joulukuun 26. päivä tulee täyteen 62 vuotta avioliittoa. – Me tapasimme Reetan kanssa vuonna 1957, varmaan Kisan lavalla tai Vihnusmajalla. Rauno nostaa käden leukaan ja näyttää mietteliäältä. Paikasta ei kumpikaan ollut ihan varma, mutta siitä oltiin yhtä mieltä, että tansseissa se oli. – Siinä on ollut ylä- ja alamäkeä, mutta hyvin on selvitty, toteaa Rauno mielissään. Reetta pyyhkii silmäkulmaansa keittiön ovella. Raunolla ja Reetalla on yksi tytär, Sari . Sarilla on kaksi lasta ja toisella heistäkin jo kaksi lasta. Raunolle on tärkeää, että lapsenlapsilla ja lapsenlapsenlapsilla on kaikki hyvin. Tyttärenpojan perheelle viedään mustaamakkaraa tuliaisiksi ja tarjolla on lettuja heidän vieraillessaan ukin ja mummun luona. Pitkän iän salaisuus Raunolla on laaja ystäväpiiri ja useat heistä ovat harrastusten kautta tuttuja. Hiihto, juoksu, pyöräily, keilaus, golf, autourheilu ja valokuvaus ovat näytelleet suurta osaa hänen elämässään. Mitaleita harrastuksista ja seikkailuista on kaapissa kaiken kaikkiaan kolmisen sataa. Eräs harrastuksiin liittyvä seikkailu alkoi, kun Rauno päätti kaverinsa kanssa, että lähdetään pyöräilemään Lappiin heinäkuussa kesäloman alkaessa. – Ensimmäinen lomapäivä oli maanantai. Sattui olemaan kuuma viikko ja ensimmäiset kaksi päivää meni ilman paitaa, mutta sitten iho paloi niin, että oli pakko olla pitkähihainen paita päällä ja pitkäpunttiset housut jalassa. Perillä napapiirin rajalla pyöräilijät olivat kuitenkin jo lauantaina. Sunnuntaina otettiin juna kotiin. Kysyttäessä Raunolta mikä on pitkän iän salaisuus, hän ei paljoa asiaa mieti. – Kun ottaa myöntävän kannan elämään, niin kaikki asiat järjestyvät.