Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Psykologi Katariina Laurilalla on tärkeitä neuvoja yksinäisyydestä kärsiville: ”Ikävää voi harjoitella - eivätkä lapsenlapset vieraannu”

Ikävä ei ole huono tunne, psykologi Katariina Laurila rauhoittelee. Samalla hän korostaa, että kaikkien nyt yksinäisyyttä tai ikävää kotona potevien on hyvä harjoitella ikävän tunteen kanssa olemista. – Tunnetta voi koettaa helpottaa sillä, että harjoittelee tunteen hyväksymistä. Itselle voi sanoa, että nyt minulla on ikävä ja se on ihan sallittua, Laurila sanoo. – Ikävä ei ole huono tunne, vaan kertoo siitä, että ikävänkohde kuten lapsenlapset tai muut läheiset, ovat merkityksellisiä ja tärkeitä. Ikävä on kaipuuta jonkun luo, josta välitämme. On luonnollista tuntea ikävän tunnetta. Vierastavatko lapset kohta? Moni isovanhempi joutuu nyt olemaan erossa lapsenlapsistaan jo ihan fyysisesti. Hoitamaan ei pääse eikä hellittelemään. Osa tuntee tarpeettomuutta halutessaan auttaa, osa puhtaasti kaipaa lastenlasten touhujen seuraamisen tuomaa iloa. Katariina Laurilalla on isovanhemmille tärkeä ohje: lapsenlapset tuskin vieraantuvat isovanhemmistaan tässäkään tilanteessa. – Tärkeintä on osoittaa, että haluaa olla yhteydessä ja välittää. Lapsi kokee silloin, että hän on tärkeä, Laurila lohduttaa. – Toki etäisyys tuo fyysistä etäisyyttä suhteisiin, mutta suhteet elävät myös mielessämme ajatuksien kautta. Emme voi normaalitilanteessakaan aina olla läsnä, mutta suhde silti jatkuu. Soitto, videopuhelu, kortti tai kirje lapsenlapselle korvaa nyt tapaamisia. Negatiivisuutta voi peitota Kaikilla ei ole lapsenlapsia, joita tervehtiä videopuheluiden välityksellä. Osalla on ystäviä ja kaveriporukoita, mutta ei välttämättä välineitä yhteydenpitoon. On totuttu istumaan samassa pöydässä. Tavattu säännöllisesti. Yksinäisyyden tunne voi olla ahdistava. – Tunteiden kohdalla on hyvä pitää mielessä, että ne menevät ohi. Tunteet eivät jää päälle pysyvästi, Laurila korostaa ja lisää, että levollisuutta voi yrittää hakea vaikka siitä, että tilanne on vaikea kaikille - ja siten yhteinen kokemus. – Tämä tilanne pakottaa meidät kohtaamaan myös niitä ikäviäkin tunteita, koska vietämme enemmän aikaa itseksemme. Tunteita voi kuitenkin käsitellä. Välillä tunnemme negatiivisia tunteita, mutta voimme myös vaikuttaa niihin tunteisiin tekemällä positiivisia asioita. Mieti mikä tekeminen tuottaa sinulle iloa ja mitä voisit tässä tilanteessa kuitenkin tehdä. Voisitko kuunnella iloista musiikkia? Etsi oma juttusi, mikä katkaisee negatiivisten tunteiden kehän. Ei ole vääriä tunteita Katariina Laurila sanoo, että nyt olemistaan voi helpottaa hyväksymällä tilanteen ja tunteet ikään kuin normaaleina, asiaan kuuluvina. – Ei ole olemassa vääriä tunteita. On vain tunteita. Omien tunteiden, niiden negatiivistenkin, hyväksyminen useasti helpottaa oloa. Jos tunteita yrittää tukahduttaa, ne voimistuvat. Hyväksyvä asenne lieventää niiden tehoa. Minuahan ei holhota! Ei ole helppoa ottaa vastaan ohjeita, jotka rajoittavat omaa elämää, vapautta ja ajankäyttöä. Tunteeksi saattaa nousta viha. Osa voi tuntea uhmaa. Ei ole helppoa myöskään olla ”holhottavana”. Minä pärjään kyllä! – Itsemääräämisoikeuden rajoittaminen ärsyttää varmasti ihan jokaista iästä riippumatta, Laurila myöntää. – Säännöt, jota nyt on asetettu, on asetettu, koska niillä halutaan suojella. Eikö ole ihanaa, että joku välittää sinusta niin paljon, että haluaa suojella sinua, jotta et joutuisi vaaraan? Mieli helposti lähtee ajattelemaan kaikkea sitä mitä meiltä on otettu pois sen sijaan, että miettisimme, mitä kaikkea hyvää meille on tällä päätöksellä annettu.