Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Nostalgia Kaupallinen yhteistyö

Sinisiä ajatuksia

Viime viikkoina olen saanut ihmetellä jälleen kerran luonnon anteliaisuutta. Metsät ovat notkuneet mustikoita, vadelmia ja ihania herkkutatteja ja muita sieniä. Tiedättekö, että metsässä marjojen tai sienien kerääminen on varsinaista hiljaisuuden retriittiä? Siellä ajatus lentää, kulkee vapaasti ja on aikaa miettiä niitä ”sinisiä ajauksia” Veikko Huovisen korpifilosofi Konsta Pylkkäsen tapaan. Mietin, miten Luojamme on ollut viisas! Hän on antanut meille pohjoisen ihmispoloisille metsät, jotka notkuvat marjoja, sieniä, riistaa ja kalaisat vedet. Hän on suuressa viisaudessaan varmistanut, että me kylmän Pohjolan ihmiset pärjäämme täällä hengissä. Ilman koulutusta, ilman tietokonetta tai älypuhelinta. Pysymme hengissä ja oikeastaan saamme luxus-luokan ruokaa. Vahinko vain, että marjojen poiminta tai sienien keräily on ulkoistettu ja helpoimmin niitä saa lähimarketin hyllyiltä. Yhteys luontoon on monen kohdalla katkennut. Mielestäni hienoa oli, että lempääläiset 15-vuotiaat nuoret, jotka olivat jääneet ilman kesätöitä, olivat tarttuneet marjanoukkureihin ja poimineet mustikoita. Ja kauppa oli käynyt hyvin. He olivat tyytyväisiä. Miten hienoa oivallusta ja miten loistavaa Luojamme luonnon kautta tarjoamaa mahdollisuutta saada toimeentuloa! Olen aina ollut sitä mieltä, että nuoret ovat meitä fiksumpia ja heissä on meidän tulevaisuutemme. He ovat itse asiassa esimerkki monelle, sillä marjojen ja sienien poiminta on Huom! verovapaata tuloa. Lisää sinisiä ajatuksia kirvoitti ensi sunnuntain Uuden testamentin lukukappale, joka on 2. Kor. 8: 9-15. Jäin erityisesti miettimään seuraavaa Paavalin korinttilaiselle kirjoittamaa kirjeen kohtaa: ”Jos antajalla on hyvää tahtoa, hänen lahjaansa pidetään arvossa sen mukaan, mitä hänellä on, eikä vaadita sellaista, mitä hänellä ei ole. Tarkoitus ei toki ole, että muiden tilanteen helpottuessa te joutuisille tiukalle. Kysymys on vastavuoroisuudesta ja jakamisesta. Nyt on teillä yllin kyllin ja voitte lievittää heidän puutettaan, sitten voivat taas he yltäkylläisyydessään lievittää teidän puutettanne, ja näin toteutuu oikeus ja kohtuus.” Tämä sai ”siniset ajatukseni” leijailemaan lähiaikoina ajankohtaiseen EU:n tukipakettiin, jossa Suomi sitoutui auttamaan muiden maiden ohella Korona-viruksen kanssa vakavissa ongelmissa kamppailevia EU:n jäsenmaita. Tästä on käyty keskustelua niin katuparlamenteissa kuin ystävien kesken. Ajatukset ovat olleet varsin moninaisia. Miksi meidän pitää auttaa, kun itselläkin on autettavia? Miksi pitää auttaa niitä, jotka eivät osaa pitää talouttaan kunnossa ja tuhlailevat? Miksi, miksi ja miksi? Omat ajatukseni ovat kulkeneet vuoristorataa. Ja sitten vielä nuo Paavalin Korinttin kaupungin asukkaille kirjoittamat sanat! Mitä mieltä sinä olet?