Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Katso hauska video: Tällainen on Herra ja Rouva Sorsan pähkinäinen päivällishetki Mandelinien pihamaalla

Maaliskuun kääntyessä kohti huhtikuuta Maarit Mandelinin sydän täyttyy iloisesta odotuksesta. Pian ne taas lehahtavat pihaan, ne tutuiksi tulleet kaverit. Herra ja Rouva Sorsa, sellaisiksi hän niitä kutsuu. Pariskunta on ollut jokakeväinen vieras Mandelinien pihassa jo niin monta vuotta, että laskut ovat menneet sekaisin. Ja kuten niin monta kertaa aiemminkin, odotus palkittiin tänäkin vuonna, tarkalleen ottaen sunnuntaina 31. maaliskuuta. – Ne tupsahtivat tuttuun tapaan pihaan ja lähdin heti huutelemaan, että siinähän te taas olette ja tulkaa nyt kiireesti syömään. Eivät ne koskaan vastaa minun höpinääni, hiljaisia veikkosia kun ovat, mutta kyllä ne tunnistavat ääneni ja taapertavat uskollisesti ruokakupille, Mandelin nauraa. Rouva saa syödä ensin Vaikka Herra ja Rouva Sorsa eivät käsipäivää sanokaan, Mandelin on lähes varma, että kyseessä on vuodesta toiseen sama kaksikko. Miten ne muuten tietäisivät, että täällä, Pyhäjärven tuntumassa, se murkinakulho odottaa? – Ne tulevat tänne pari kertaa päivässä. Herra antaa Rouvan syödä ensin, ja se napostelee siinä aikansa. Kun se vetäytyy levähtämään, on Herran vuoro, ja sen jälkeen Rouva saattaa vielä nokkia hieman matkaevästä ennen kuin ne jatkavat matkaansa. Useimmiten Herra ja Rouva liikkuvat kahdestaan, mutta viime kesänä ne toivat mukanaan kolmannen pyörän. Mandelin nimitti tämän yksilön Aikamiespojaksi, koska sillä tuntui olevan lämpimiä tunteita Rouvaa kohtaan. Herra kuitenkin piti omastaan huolta, antoi kyllä Aikamiespojan hengailla mukana, mutta liian lähelle Rouvaa se ei sitä päästänyt. Se oli hupaisaa seurattavaa. Mandelin epäilee, että Herra ja Rouva ovat Pyhäjärven sorsia, sillä järveltä ne aina saapuvat ja takaisin sinnepäin ne lähtevät, kun ovat saaneet syödäkseen. Taitavat olla muuttolintuja, koska ne viettävät Nokialla aina vain kesän ja suuntaavat syksyn tullen paremmille apajille, hän miettii. Pähkinät ovat herkkua Kun linnut vierailivat ensimmäisiä kertoja Maarit Mandelinin pihamaalla, hän heitti niille silloin tällöin ruokaa maahan. Kuivaa leipää ja sen sellaista, tavallista pullasorsasapuskaa. Sitten kerran hänen tyttärensä vinkkasi, että kokeilepa pähkinöitä. Liekö tämä jostain lukenut, että sellainen eväs voisi kelvata. – Ajattelin, etteivät ne ikimaailmassa koskisi pähkinöihin, eihän niillä ole hampaitakaan. Päätin kuitenkin kokeilla, ja heitin maahan pähkinöitä leivän seassa. Ja kappas vain, niin näppärästi ne poimivat sieltä ensimmäisenä juuri ne pähkinät ja pistelivät poskeensa. Mandelin ihastui sorsapariskunnan touhujen seuraamiseen, ja niin tekivät Mandelinien kissatkin. Ne tosin tyytyvät katselemaan päivällishetkiä parvekkeelta, sisäkissoja kun ovat. Eikä niitä tietenkään paranisi lähelle päästääkään, sillä tuskinpa linnuista ja kissoista parhaita ystäviä tulisi. Syksyllä mieli on haikea Joka tapauksessa, Mandelin itse innostui vakivieraista lopulta niin, että päätti kokeilla, oppisivatko ne syömään ruokakiposta. Naapuria nauratti ja taisi se vähän hulluksikin kutsua, kun hän kertoi korttelissa innoissaan suunnitelmistaan. Seuraavana keväänä Herran ja Rouvan lennähtäessä paikalle Mandelin laittoi eväät kulhoon ja kiikutti sen ulos. Tulkaa syömään, päivällisenne on katettu, hän kutsui. Ja niin ne tulivat, ja ovat syöneet kulhosta siitä asti, ihan kuin olisivat lähteneet hienomminkin ulos syömään. Ja kuten muissakin ravintoloissa, tarjoilija korjaa jäljet. Toisin sanoen Mandelin käy aina ruokailun jälkeen hakemassa ruokakulhon sisään, sillä muunlaisia kutsumattomia vieraita ei kukaan heistä kaipaa. – Onhan tämä Sorsan pariskunta aivan valtavan ihana. Onneksi kesä on vasta alussa, sillä syksyllä on aina kamalan haikeaa, kun ne lähtevät viimeistä kertaa lentoon eivätkä enää palaa ennen kuin seuraavana keväänä. Edit 9.4. klo 9: Jutusta poistettu Mandelinien asumismuoto.