Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Nostalgia Kaupallinen yhteistyö

Kolumni: Yksinkertaiset bisnesaakkoset - Kimmo Häkkilä rinnastaa kolumnissaan hulevesimaksun ”nerokkuuden” pankkien ja vakuutusyhtiöiden liiketoimintamalliin

Ensin määritelmä. "Hulevesi on maan pinnalta, rakennuksen katolta tai muilta vastaavilta pinnoilta pois johdettavaa sade- tai sulamisvettä. Kunnan hulevesimaksulla kerätään kunnalle hulevesien hallinnasta aiheutuvat kulut." Sitten mietelmä. Olen aina ihaillut vakuutusyhtiöiden ja pankkien nerokasta toimintaa. Vakuutusyhtiö ottaa rahaa siitä, jos ei satu mitään. Silloin se ei korvaa mitään. Jos taas sattuu, vakuutusyhtiön täti puhaltaa, koska eihän sattunut pahasti, eihän, eikä välttämättä sen enempää korvaustaan lotkauta. Vähän aspiriinia ja kurlausvettä, kyllä se sillä ohi menee. Niin yksinkertaista se on. Ihailuni kohde on myös pankkialan guru Mayer Rotschild, joka oivalsi, että rahantuloa ei voi estää, kun ottaa yhden rahat "säilöön" ja lainaa ne jollekin sellaiselle, jolla rahaa ei ole. Maksua vastaan, tietysti. Niin yksinkertaista se on. Hulevesimaksu on vielä näitäkin järjestelmiä nerokkaampi. Se toimii siten, että kun sataa kaatamalla, hulevesi ei ehdi edes käväistä ojassa, vaan virtaa taloni ohi kulkevalta asfaltoidulta tieltä pihaani valtavalla voimakkuudella ja uurtaa tullessaan syviä uria maaperään. Minä sekä lapio taistelemme tätä ilmiötä vastaan nöyrän avuttomina, jottei tulva ennättäisi piharakennukseen. Lopulta, onneksi, aurinko armas kuivaa satehen. Silloin huoahdan, nojaan lapiooni ja kaivan puhelimeni esiin. Hetken ajan toistelen mielessäni vakuutusyhtiöni nimeä, mutta naurahdettuani ajatukselleni mahdollisista korvauksista otan yhteyden pankkiini, ja maksan kiltisti kunnalle huleveden hallinnasta aiheutuneet kulut. Sekä pankille palvelumaksun itsepalvelustani. Niin yksinkertaista se on. Ai niin. Onhan meillä sähkö. Ostamani sähkö on nyt lähisähköä. Se on Tampereelta ja puusta tehty. Ei ole kyllä puuseppä Yrjö ”Jumalauta” Jokelan tekemää sähköä, koska jos olisi, se ei katkeilisi yhtä mittaa. Mutta katkeili tai ei, puu on tässä sivuseikka. Pääasia on energian siirtely pistorasiaan ynnä energiasta kerättävä vero. Ihanan kallista, sanoisi ex-mainoksen friidu, mutta siltikin, liiketoimena myös sähköbisnes saa, jos ilmaisu tässä yhteydessä sallitaan, varauksettoman ihailuni. Millaista sitten on oikea bisnes? Esimerkin voi ottaa paikalliselta paperitehtaalta, jonka visio on riittänyt näkemään metsän puilta. Sitten puulaaki on kaatanut puut ja jalostanut niistä tuotteen, joka menee päin persettä, mutta mitä sitten, koska hyvin pyyhkii. Niin yksinkertaista se on. "Ihanan kallista, sanoisi ex-mainoksen friidu."