Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Armoa ja oikeutta

Ajan fillarillani tien laitaa, vasemmalla puolella olisi pyörätie, mutta sen sijaan, että ylittäisin tien kahteen kertaan, minusta on turvallisempaa pysyä tien laidassa tämä alle kilometrin matka. Uusi tieliikennelakikin sallii tämän. Ohi ajava auto sen sijaan ei salli, auto kiilaa eteen, ikkuna avataan ja saan kuulla kiroustulvan saatteleman komennon mennä pois toisten tietä tukkimasta. Olet väärässä/vääränlainen/väärä. Minä olen oikeassa/oikeanlainen/oikea. Siksi minulla on lupa tai oikeastaan velvollisuus tuomita toinen vähintään some-kirjoittelussa, tämän kyseenalaistaminen on sananvapauden rajoittamista. Oman käden oikeuskaan ei ole tavatonta, haukkuminen arkea. Jos oikeuslaitos toimisi nettikeskustelujen tai yleisönosastojen neuvomalla tavalla, olisi voimassa Hammurabin lain periaate: Silmä silmästä, hammas hampaasta – mieluiten kaksi. Eikä sitä oikeudenkäyntiäkään aina tarvittaisi, valikoidut faktat riittävät! Sunnuntaina kirkoissa puhutaan tuomitsemisesta ja sen oikeutuksesta: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Vapahtajan ohje on aika yksinkertainen, vaikka kyseessä oli Mooseksen lain mukaan selvä tapaus – aviorikos. Vielä selkeämpi sen luulisi olevan, kun puhutaan selvän tapauksen sijaan mielipiteistä. Mutta kun ei ole. Minä olen tehnyt paljon asioita väärin, asenteissani ja mielipiteissäni sitä väärää on epäilemättä vielä paljon enemmän. Parhaani koitan virheitä välttääkseni, mutta ei minun toivoni ole siinä, että minusta joskus tulisi tarpeeksi hyvä ihminen. Toivo on siinä, että oikeus ei ole luettavissa Suomi24-keskusteluista ja lopulta toivo on siinä, että Jumalan toinen nimi ei ole viha, vaan se on Rakkaus. ”Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää!”, rukoilee psalmin kirjoittaja, mutta jatkaa: ”Mutta sinun on armo, sinä annat anteeksi.” Tämän toivon olevan totta omalla kohdallani, sen uskon olevan myös malli sille, miten minun tulisi suhtautua toiseen, myöskin kompastelevaan, veljeen tai siskoon.