Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Nostalgia Kaupallinen yhteistyö

”Yleensä kuvio menee niin, että teet lapsen tai nuoren kanssa valtavasti töitä vuoden, ja sitten joudut päästämään irti” – Uudessa työssään Katja Hautakoski saa sitoutua lapsiin 12 vuodeksi, ja se tuntuu ihanalta

Nokialainen Katja Hautakoski vastaa puhelimeen hervantalaisen Ahvenisjärven koulun pihamaalla ja kertoo odottavansa omaa joukkuettaan saapuvaksi. Näin koulujen kesäloma-aikaan joukkue kokoontuu yhteen jokaisena arkipäivinä, ja joka päivä luvassa on jonkinlaista mukavaa tekemistä. Viikon aikana on ehditty käydä jo uimarannalla ja luontopolulla, ja nyt perjantaisen sadepäivän kunniaksi ohjelmassa on vierailu Vapriikkiin. Hautakosken joukkueessa on yhdeksän tyttöä. Porukka on ollut kasassa jo kahden vuoden ajan, tyttöjen esikoulusta asti. Nyt he ovat kakkosluokkalaisia. Toinen tyttöjä yhdistävä asia on se, että kaikki ovat olleet omalla tavallaan syrjäytymisvaarassa. Juuri sen vuoksi heidät on valittu Hautakosken Icehearts-joukkueeseen. – Icehearts on varhaisen puuttumisen malli, jossa tarjotaan lapsille pitkäkestoista tukea. Tärkein työväline on joukkueurheilu, mutta näin pienten lasten kanssa toiminta pitää sisällään paljon muutakin, Hautakoski sanoo. Icehearts on yhdistys, jonka toiminta alkoi yli 20 vuotta sitten Vantaalta. Aluksi sosiaalisen urheiluseuran tavoitteena oli ehkäistä syrjäytymistä joukkueurheilun avulla. Tänä päivänä Icehearts on järjestö, jossa puolisensataa kasvatusalan ammattilaista ohjaa viittäkymmentä joukkuetta ja yli 700 lasta eri puolilla Suomea. Kuten muissakin joukkueissa, myös Hautakosken joukkueessa lapset on valittu mukaan toimintaan hyvin erilaisten lähtökohtien perusteella. Toisilla huolet tai ongelmat ovat suuria ja toisilla pieniä, mutta joka tapauksessa niitä on sen verran, että sosiaalitoimi, varhaiskasvatuksen henkilöstö tai erityisopettaja on ehdottanut heitä joukkueeseen. – Eskarissa kootaan ensin sellainen ydinporukka, jota kasvatetaan pikkuhiljaa. Tyttöjä on nyt yhdeksän, mutta parin vuoden päästä toivon heitä olevan parikymmentä. Muutaman vuoden päästä iltapäiväkerhotoiminta vaihtuu yhteistreeneihin, ja meistä tulee futisjoukkue, joka myös hiihtää ja luistelee, sanoo FC Nokiassakin saman ikäluokan tyttöjen jalkapallojoukkuetta luotsaava Hautakoski. Lupa kiintyä Hautakoski uskaltaa ennakoida Icehearts-joukkueensa tulevaisuutta jo vuosien päähän, sillä hän on sitoutunut joukkueeseen ja lapsiin niin pitkäksi aikaa, kunnes he täyttävät 18 vuotta. Toisin sanoen, Hautakoskella ja joukkueella on edessään vielä kymmenen yhteistä vuotta. – Olen työskennellyt pitkään kasvatusalalla eri tehtävissä, ja yleensä kuvio menee niin, että teet lapsen tai nuoren kanssa valtavasti töitä vuoden, ja sitten joudut päästämään irti. Tuntuu ihanalta, että tässä työssä sitä ei tarvitse miettiä moneen, moneen vuoteen. Ja vielä ihanampaa on se, että saan kiintyä lapsiin ja saan vaikka halata heitä. Kiintymys ja luottamus syntyvät jokapäiväisestä yhdessäolosta, sillä Hautakoski työskentelee päivät joukkuelaistensa tukena heidän oppitunneillaan ja järjestää heille iltapäivisin kerhomaista toimintaa. Oleellisessa roolissa ovat myös lasten perheet, joihin kasvattajan on pystyttävä luomaan tuttavalliset välit ja toimiva yhteys. – Olen kokonaisvaltaisesti mukana lasten elämässä. Oman kokemukseni mukaan lasten vanhemmat voivat olla aluksi epäileväisiä, kun eivät tunne toimintaa, mutta he ovat vakuuttuneet nopeasti. On tärkeää, että tunnen lasten kodin ja heidän vanhempansa, ja luonnollisesti tytöt ovat kiinnostuneita minun perheestäni. Omat lapseni tietävät tyttöjen nimet ja päinvastoin, ja esimerkiksi kun leireilemme tänä kesänä meillä, lapseni saavat tulla mukaan porukkaan. Vuosikausien odotus Rivien välistä on luettavissa, että Hautakoski on unelmatyössään. Aloittaessaan Iceheartsissa hän ei suinkaan hypännyt tuntemattomaan, vaan tiesi tasan tarkkaan, mihin lähti. Olihan hän törmännyt toimintaan jo vuosikymmen takaperin, ja halunnut siitä saakka päästä mukaan. Hommassa oli vain yksi iso mutta: Tampereella ei ollut tyttöjoukkuetta. – Kun kuulin tämän joukkueen perustamisesta, hain työtä ja sain sen. Urheilupainotteisuutta on ehkä aiemmin pidetty jotenkin enemmän pojille sopivana, mutta tänä päivänä on huomattu, että tytötkin kaipaavat toimintaa. Nyt Suomen 50 joukkueesta tyttöjoukkueita on kuusi. Iceheartsin kasvattajat ovat siis suurimmaksi osaksi miehiä, sillä poikajoukkueilla on mieskasvattajat ja tyttöjoukkueilla naiskasvattajat. Kuulostaa ehkä hieman vanhahtavalta, ja Hautakoskikin myöntää, ettei aluksi ymmärtänyt syytä. Se kuitenkin selvisi nopeasti, sillä kun puhutaan näinkin pitkästä ajasta lapsen elämässä, eteen tulee väkisinkin asioita, joissa mallia ja tukea tarvitaan nimenomaan siltä, joka ymmärtää asian omakohtaisesti. – Lupaamme olla tukena lapselle 12 vuotta. Joukkueesta lähtevien lasten osuus on todella pieni, sillä lasten suhde sekä toisiinsa että minuun muodostuu niin tiiviiksi, ettei kukaan halua siitä pois. Lapset viihtyvät senkin vuoksi, että me pidämme aina hauskaa. Lapset saavat siitäkin omanlaistaan apua, onhan huumorintaju todella tärkeä ominaisuus elämässä. Kotoisin Raumalta, asuu perheineen Tottijärvellä. Koulutukseltaan soveltavaan liikuntaan erikoistunut liikunnanohjaaja. Työskentelee Icehearts-joukkueen kasvattajana Hervannassa. Icehearts on Vantaalla vuonna 1996 perustettu yhdistys, joka tekee pitkäkestoista sosiaalityötä lasten kanssa. Icehearts-toimintamallissa sosiaalityön väline on joukkueurheilu. Rahoittajia ovat kunnat ja kaupungit, jotka ostavat palvelun. Icehearts-kasvattaja sitoutuu tukemaan lasta 12 vuodeksi. Työ koostuu koulussa tehtävästä tukityöstä (oppitunnit ja iltapäivä-/harrastustoiminta) sekä yksilö- ja perhetyöstä. Iltapäivätoiminta on esikoulussa ja alakoulun ensimmäisillä luokilla kerhomaista, ja siitä siirrytään myöhemmin joukkueharjoitteluun joko jääkiekossa, jalkapallossa tai salibandyssa. Icehearts-joukkueet osallistuvat oman ikäluokkansa normaaliin sarjaan.