Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Ysikymppinen Osmo hitsaa yhä joka päivä - 90 vuotta sitten joulupäivänä syntynyt teräsvaari on tehnyt muun muassa taiteilija Ossi Sommalle "tuhannen erilaista vehjettä".

Puhelin soi. - Pajusen Osmo tässä, terve! Vieläkö muistat? Hmm. Joltisenkin hämärästi, mutta enpä tuotakaan ehdi kauan miettiä, kun Osmo jo kiirehtii muistuttamaan. - Viimeksi tavattiin silloin, kun Siurosta lopetettiin pankki. Aha. Mutta onneksi ei ole tarvetta jäädä sen kummemmin taivastelemaan pankin surullista tarinaa, sillä Osmolla on mielenkiintoista kerrottavaa. Hän on nimittäin nikkaroinut saunaansa uudet, tukevat kaiteet. Niitä löytyy löylyhuoneen lisäksi myös pesuhuoneesta. - Aina täällä on jonkinmoiset kaiteet ollut, mutta nyt tein sellaiset, että pääsee huonompijalkaisetkin kulkemaan. On sitten mistä ottaa tukea, kun peseytyy ja kun menee löylyihin. Osmolla on näet taito hyppysissä. Kyseisen saunan ja myös talonsa hän on aikoinaan rakentanut yhdessä mestarirakentaja Matti Heinosen kanssa. Aikana, jolloin rakentaminen alkoi siitä, että mentiin metsään ja kaadettiin tarvittavat puut. Kaikki tehtiin itse, koska valmista ei ollut, ellei sitä itse tehnyt. Sellaista touhuamista on Pajusen Osmon elämä edelleenkin. – Joka päivä hitsaan jotain ja sorvit täällä pyörii, Osmo hymähtää. Pakkohan niitä kaiteita on lähteä ihmettelemään lähempää ja totta vie, niinhän ne ovat kuten kerrottiin. Moiset pitäisi olla joka paikassa, mutta valitettavasti näin ei ole. Osmo kertoo ryhmäkodista, jossa hän käy tiistaisin. Siellä on sauna, jossa löylyjä haluavan on syytä pyrkiä kapuamaan ylälauteille, sillä alalauteilla on suorastaan kylmä. Mutta ylös kiipeäminen vaatisi kaiteet. – Siellä on toki aina mukana hoitaja, ja palvelu on kaikin puolin hyvää, ja ruokakin on hyvää, ja autolla haetaan ja tuodaan takaisin, siinäkään ei ole valittamista, mutta kyllä ennemmin käyn tässä omassa pihasaunassa. Useimmiten pari kertaa viikossa, mutta joskus saatan käydä kolmekin kertaa viikossa. Jos jotakuta askarruttaa se, miten Osmo osaa, selitys on se, että Osmo aloitti työuransa hyvin varhain. Omien sanojensa mukaan "ihan lapsena". Vesilahdessa maatalossa hän oppi tekemään. - En ole saanut päättötodistusta edes kansakoulusta, mutta kaikenlaista olen tehnyt ja nähnyt. Nuorena Osmo opetteli katselemalla ja kuuntelemalla, ja sitä tapaa oppia hänelle on suositeltu monesti jälkeenkin päin. Lisäksi hän ymmärsi, että raskaat työt vaativat rautaisen kunnon. Niinpä hän monesti hankki metsätöissä lisätreeniä kiinnittämällä renkaat puun oksaan ja voimistelemalla niissä. Armeijan jälkeen Osmo työskenteli muun muassa tukinuitossa, uittoyhtiön laivassa lämmittäjänä pitkin Hämeen vesiä ja myös nuohoojana. Varsinaisen uransa hän kuitenkin teki Linnavuoren Valmetin keikkamiehenä. – Putkiasentajaksi minä sinne ensin pestauduin, mutta siellä oli mukava esimies, joka sanoi, että kun teet vähän kaikkea, niin sinustahan voi tulla vaikka koko firman päällikkö. – Hän pani minut ensin hiekkapuhaltamaan, sitten ajamaan trukkia, ja sitten hitsaamoon. Todistuksia ei kukaan kysellyt, vaan sielläkin sanottiin, että katsele ja kuuntele. Sillä lailla sitä oppii. Tosin hitsaajaksi Osmon piti suorittaa muutama luokkakoe, joka taas takasi sen, että pian hän löysi itsensä laivoilta hitsaamasta isoja lämmönvaihtimia. 300-metriset nikkelikupariputket pelottivat monia niin, ettei juotoshommiin löytynyt liiemmälti tarjokkaita. Kunnes sitten joku keksi, että siellä Siurossahan on sellainen Pajunen, joka osaa mitä vain. – Niiden lämmönvaihtimien korjaamisesta tuli joksikin aikaa mun hommaani. Ja sitten olivat aggregaatit generaattoreineen. Niitä keikkamies-Pajunen kävi asentamassa ja huoltamassa pitkin Suomenniemeä, milloin saariston tutka-asemilla, milloin autorekisterikeskuksessa, eduskuntatalolla, puhelinlaitoksilla ja ties missä laitoksissa. Joskus Osmo joutui jopa sähkömiesten töihin. Esimiehen määräyksestä. – Hanasaaressa asennettiin isoja koneita, joihin tuli jotain häiriöitä. Sanoin inssille, etten minä ole sähkömies, johon hän sanoi, että nyt olet, ja että mene sinne vain, niin sinulle kerrotaan mitä niihin koneisiin pitää vaihtaa. Taiteilija Ossi Sommallekin Osmo arvelee hitsanneensa "tuhannen erilaista vehjettä". – Olen auttanut Ossia vuosikymmenien ajan ja ollut mukana viemässä teoksia näyttelyihinkin, milloin minnekin. Kerran yksi tuoli oli niin iso, että se ei mahtunut kuljetusauton kyytiin. Silloin Ossi kysyi, että voisiko sen katkaista keskeltä? – Sanoin Ossille, että mitä sää multa kysyt, sun tuolihan se on. Sitten leikkasin sen poikki ja hitsasin perillä taas ehjäksi. Niin että sellainen taituri on tämä Pajusen Osmo. Kuntokin on rautaa, vaikka polvet ovat kuulemma sököt, mutta pihkavoiteella pärjää. Ja jos joku ei tiedä, pihkan saa pois käsistä voilla. Muuten Osmo pitää huolta kunnostaan yhtä uutterasti kuin aikoinaan metsätöissä. Makuukamarissa hänellä on erilaisia voimailuvälineitä. Treenijousella hän vetää joka päivä sata toistoa, parin kilon käsipainoilla 50-60 kertaa. Ja sitten on katosta roikkuvat renkaat. Osmo tarraa niihin kiinni ja kiskaisee jalkansa vaakasuoraan. – Nyt voit ottaa kuvan, hän virkkoo rauhallisella äänellä, ihan muina miehinä. Eihän renkailla temmeltävältä 90-vuotiaalta muuta voi odottaakaan. "Sanoin inssille, etten minä ole sähkömies, johon hän sanoi, että nyt olet, ja että mene sinne vain, niin sinulle kerrotaan mitä niihin koneisiin pitää vaihtaa."