Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Hartaus: Parempaa tulevaisuutta etsimässä

Ensi sunnuntain otsikkona kirkkovuodessa on etsikkoaikoja. Sana kuulostaa nykyihmisen korvaan oudolta, mutta sillä tarkoitetaan aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt erityisesti joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen. Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen estävät usein näissä tilanteissa kuulemasta Jumalan ääntä. Tuntuu, että ihmiskunta elää jatkuvaa etsikkoaikaa. Valintoja ja vaikeita ratkaisuja joudutaan tekemään koko ajan sekä yksilötasolla että yhteisöinä. Mielipiteitä on puolesta ja vastaan, asiassa kuin asiassa. Ääripäät korostuvat, se, joka huutaa äänekkäimmin tulee kuulluksi. Osa ei enää jaksa yrittää saada omaa ääntänsä kuuluviin. Huutokilpailu korostuu sosiaalisessa mediassa. Ihmiset jakavat omaa totuuttaan kaikilla mahdollisilla foorumeilla. Jos joku yrittää kertoa oman, vastakkaisen mielipiteensä, hänet teilataan usean samanmielisen voimin. Dialogi puuttuu, keskusteluyhteys on kateissa. Ihminen ei tule kohdatuksi, nähdyksi tai kuulluksi. Ei tarvitse pohtia omia asenteitaan tai arvojaan. Pitäisi miettiä, mikä meitä yhdistää eikä keskittyä siihen, mikä meitä erottaa. Löytää yhteisöä rakentavia ja kaikkien hyvinvointia parantavia ratkaisuja. Sillä me todella elämme etsikkoaikoja. Usein kuulee ihmisten sanovan, että maailma ympärillä muuttuu koko ajan hullummaksi ja hullummaksi. Tapahtuu käsittämättömiä, jopa pelottaviakin asioita. Maailma muuttuu kahteen suuntaan; toisaalta tasa-arvoisuus lisääntyy ja toisaalta radikaaleja ääriliikkeitä tulee lisää. Pieni ihminen on kaiken keskellä ihmeissään ja hämmentynyt. Koska Jumala on rakkaus, Hänen äänensä tulee kuulluksi silloin, kun lähimmäisenrakkaus toteutuu. Lähimmäisen rakastaminen näkyy siinä, miten kohtelemme toinen toisiamme. Hyväksymme myös ne, jotka ovat eri mieltä asioista kuin me itse. Olemme valmiita kuuntelemaan toisen perusteluja omille ajatuksilleen ja puntaroimaan niiden valossa omia ajatuksiamme. Ilman keskustelua ja vuorovaikutusta eri mieltä olevien kanssa ihmisyhteisö polkee paikallaan. Kaiken avain on rakkaus ja toisen ihmisen kunnioitus, näistä lähtökohdista voisi alkaa hajottamisen sijaan rakentaminen ja meillä ihmisillä voisi vielä olla toivoa jäljellä.