Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Nostalgia Kaupallinen yhteistyö

Olen väsynyt päivän agendoihin, enkä myöskään ymmärrä miten jokin asia asettuu tähän arkkitehtuuriin – Voitko sanoa saman suomeksi?

Korviin sattuu, kun sitä kuulee ja silmiä särkee, kun sitä lukee. Nyt tarkoitan aina vain yleisemmäksi tulevaa, niin sanottua konsulttikieltä. Toisin sanoen tyhjää puhetta, mikä ei tarkoita mitään. Olen näinä päivinä, hurjassa journalistisessa aivomyrskyssä (ilmaus lainattu toimittaja Matti Kuuselalta ), pohtinut tätä asiaa perin pohjin. Osin siksi, että virkatehtäviini kuuluu muun ohella juuri nyt lukea kirjaa, joka käsittelee mielisairaaloita ja niiden historiaa. Kirjan nimi on ihastuttava. Kipeät sielut – Hulluuden historia Suomessa. Sen on kirjoittanut Petteri Pietikäinen . Kirjan nimi on raikas. Jos siinä olisi mainittu sanat psyykkinen tai psykiatria, en olisi ottanut tästä tehtävästä koppia. Olen näet väsynyt päivän agendoihin, enkä myöskään ymmärrä miten jokin asia asettuu tähän arkkitehtuuriin. Kehittyvät prosessit ovat niin ikään täyttä utopiaa. "Enkä myöskään ymmärrä miten jokin asia asettuu tähän arkkitehtuuriin." Se tila, mihin meitä kaikkia nykyään koetetaan tuuppia, on synergia. Sana on vaikea kirjoittaa. Ei sitä kyllä oikein ymmärräkään. Onneksi Wikipedia pelastaa. Se kertoo, että positiivisella synergialla tarkoitetaan tilannetta, jossa kokonaisuus on suurempi, kuin sen osien summa. Kävikö tämä selväksi? Negatiivinen synergia sen sijaan on jotain aivan päinvastaista. Se voi aikaan saattaa haasteita, eli vaikeuksia. Toimintaympäristö. Se on paikka missä me työskentelemme. Tämän kaikki ymmärtävät, mutta asiakasrajapinnat saattavat mennä yli hilseen. Tosin ei sillä kai niin väliä, kunhan pidämme strategiamme ja visiomme oikeilla raiteillaan, unohtamatta integraatioita ja kehittyviä prosesseja. Silloin kaikki sujuu ihanasti. Vielä ihanammaksi kaiken tekee moniulotteisen hyvinvoinnin vajauksen minimoiminen. Jos totta puhutaan, en ihan heti hoksannut, että moniulotteinen hyvinvoinnin vajaus itse asiassa tarkoittaa ihan vain köyhyyttä. Itse olin opiskeluaikoina köyhä kuin kirkonrotta, mutta olisin pitänyt suoranaisena loukkauksena, jos joku olisi tullut väittämään, että hyvinvointini on moniulotteisesti vajaa. Köyhäkin voi näet olla äärettömän onnellinen. Samoin kuin rahallisesti rikas voi olla moniulotteisesti erittäin onneton. Mitäs jos jatkossa tehtäisiin niin, että puhutaan asioista ihan niiden oikeilla nimillä, suomeksi.