Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Nostalgia Kaupallinen yhteistyö

Markku Selin pääsi kuin ihmeen kautta kauan kaipaamalleen Kalliojärvelle – ikävä kyllä siellä eivät juhlineet kaakkurit, vaan hornetit

Sovimme Markun kanssa tapaavamme puomilla. Se on Nokialla luontevaa ja helppoa: täällä kun on tapana asettaa puomi tai kieltotaulu kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Asiaan kuuluu, että esimerkiksi jalkapallokenttien laidoilla komeilevat jatkuvasti ”pääsy kielletty”- kyltit - etteivät tytöt ja pojat vain pääsisi pitämään hauskaa eli pelaamaan jalkapalloa omin päin. Varmuuden vuoksi maalit ovat valtavilla ketjuilla ja munalukoilla kiinni toisissaan. Muutenhan joku voisi livahtaa potkimaan niihin palloja, jolloin verkot kuluisivat ja tolppiin voisi tulla likatahroja. No hyvä. Puomi, jolla Markku Selinin tapaan, on kuitenkin ehdottoman tärkeä ja tasan oikeassa paikassa. Sen takaa alkaa vähäinen metsäautotie, joka vie Etelä-Suomen hienoimmalle erämaa-alueelle, suojelluille Kaakkurijärville. Eikä siellä autoja totisesti kaivata. Olemme liikkeellä polkupyörillä ja jättäneet tällä kertaa kamerakopterin kotiin - ettemme vain häiritsisi kaakkurien pesintää. Ihmeellinen hetki Markku on puomilla hyvissä ajoin ja tavallista hiljaisempi. Arvaan, että syvällä sisällä kuohuu, vaikka hän virittelee repun nyörejä muina miehinä ja yrittää olla aivan kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtumassa. Vaan totisesti ihmettä on sikeänä ilmassa: Markku on nyt lähdössä polkemaan Kalliojärvelle ensimmäistä kertaa 27 vuoteen. Kesken postilenkin Siuron mäessä kesällä 1993 ilmennyt vakava sydänsairaus on estänyt Markun erämaaretket siitä asti. –  Olen minä aika monessa paikassa, jonne olen muita autolla kuskannut, miettinyt miltä mahtaisi päästä itse vielä kerran käymään sillä kalliolla, sienipaikalla, lammella, Markku myöntää. – Eniten olen kuitenkin kaivannut Kalliojärvelle ja saaristoon. Kaakkurijärvien metsät ja kalliot ovat Nokian helmiä, koko Pirkanmaan paras aarre. Niin, Markku puhuu saaristosta ja niin lukee myös kartassa, keskellä metsää. Kyseessä on jotenkin hassukurisesti täysin väärä ja juuri oikea ilmaus. Järvet vain ovatkin niitä ”saaria”. –  Joka tapauksessa maisemat ovat yhtä hienoja kuin Kuusamossa, Markku sanoo. Uuden sydämen ansiosta Poljemme ylös kuoppaista mäkeä, Markku jaksaa jo. Ja vaikka hän ei halua asiaa mitenkään hehkuttaa, niin sanotaan se ääneen niin että Porrasjärvellä lipuva kuikkakin kuulee: uusi sydän antoi Markulle mahdollisuuden taas näihin retkiin, näihin hetkiin. –  Tästä käännytään, Markku muistaa oikean polun, joka kääntyy pohjoiseen juuri ennen Karhuntaponmaata. Laskettelemme alas joutuisaa polkua ja olemme hetkessä perillä: Kalliojärvi hehkuu sinisenä vasten vihreää metsää ja jylhiä kallioita. Markku seisoo pitkään hiljaa, astelee sitten sivummalle, näyttää ulapalle, kertoo: –  Tuolla se on, saari, jolla usein saunoimme. Nokian Teräs sen saunan omisti, eikä saarelle muuta mahtunutkaan. Ja tietysti sauna lopulta paloi. Tyttöjä teltassa Astelemme järveä kiertävää polkua, ihmettelemme vedestä itseään tottuneesti peilaavia vanhoja mäntyjä, hanakoita koivuja. – Natura on ainoa hyvä asia, minkä EU on saanut aikaan. Mutta se on sitäkin tärkeämpi. Ilman Naturaa nämäkin rannat olisi hakattu, Markku sanoo ja jää miettimään mennyttä ja tulevaa. –  Kaikkea täällä tehtiin poikien kanssa. Oli joskus tyttöjäkin mukana, jopa teltassa. Mutta kun aamulle heräsimme, tytöt olivat poissa, Markku muistelee Alhoniityn poikien edesottamuksia kultaisella 1960-luvulla. –  Tehtiin me tosi tyhmiäkin juttuja. Kuten vivuttiin siirtolohkareita liikkeelle ja kalliolta alas, järveen, Markku sanoo. Miksi ihmeessä? Mitä järkeä siinä oli? –  Ei tietenkään mitään. Mutta se jyly ja pauke kun lohkare lähti vierimään… Jos joku tänä päivänä tekisi sellaista, saisi minulta totisesti huutia. Nyt on kuitenkin hiljaista. Kuuntelemme ujoa peippoa ja tähyilemme tyynelle järvelle – ei näy kaakkuria. Ihmeellinen rauha laskeutuu järven ylle ja luulemme olevamme metsän kätkemiä. Hornetit vai kaakkurit VROOOM, PRAUM Ääni ja säikähdys ovat valtavia, paukahdus ja jyrinä pakottavat peittämään korvat. Kolme hornetia sujahtaa mielettömän matalalta yli kauhistuneen Kalliojärven. – Perkele, sanomme yhteen ääneen, heristämme nyrkkiä hävittäjille ja olemme noloja: ei meidän kopterimme hyrinä olisi ollut mitään tuohon häiriöön verrattuna. – Luonnonsuojelijat haluavat pitää retkeilijät poissa näiltä poluilta. Voisivat myös yrittää vaikuttaa hornettien reitteihin. Eihän yksikään lintu tuollaista melua kestä, Markku sanoo. Kieltämättä outoa. Kaakkurijärvet ovat Natura-aluetta ja suojeltuja, mutta eivät näköjään armeijalta. Tarkistan asian suojelupykälistä. Näin siellä seisoo: ”Kaakkurijärvet on erämainen luonnontilaisten pienten järvien ja lampien kokonaisuus. Se on tärkeä pesimäalue uhanalaiselle kaakkurille. Kaakkurin pesimäpopulaatio on alueella harvinaisen suuri ja lajin tiheys alueella Etelä-Suomen suurimpia. Valtakunnallisessa pienvesi-inventoinnissa arvokkaaksi luokiteltu alue.” Ja sen jälkeen pienellä präntillä: ”Alueen suojelu ei rajoita puolustusvoimien toimintaa ja sen kehittämistä.” Se niistä kaakkureista. Kalliojärvi kuuluu Natura 2000 -verkostossa Nokian Kaakkurijärviin. Ne muodostavat itäisen Ylinenjärven, Heinäjärven (osa), Porrasjärven, Pienen Porrasjärven ja Juottojärven kanssa yhteisen suojelualueen. Kalliojärven vesialasta puolet eli länsipää kuuluu suojelualueeseen. Itäosasta suurin osa rannoista ja ympäröivästä metsästä kuuluu suojelualueeseen. Kaakkoisrannasta löytyy kaksi suojelematonta rantakaistaletta. Suojelualueeseen kuuluvat myös osa Pitkäjärven ympäristöstä ja kaikki Ruokejärven ympäristöt. Kaakkurijärvet on erämainen luonnontilaisten pienten järvien ja lampien kokonaisuus. Se on tärkeä pesimäalue uhanalaiselle kaakkurille. Kaakkurin pesimäpopulaatio on alueella harvinaisen suuri ja lajin tiheys alueella Etelä-Suomen suurimpia. Suojellut lajit ovat: kehrääjä Caprimulgus europaeus laulujoutsen Cygnus cygnus kuikka Gavia arctica kaakkuri Gavia stellata kurki Grus grus Valtakunnallisessa pienvesi-inventoinnissa arvokkaaksi luokiteltu alue. Alueen suojelu ei rajoita puolustusvoimien toimintaa ja sen kehittämistä Järvien tarina -juttusarjassa nokialainen toimittaja Matti Kuusela tutustuu 15:een Nokian järveen yhdessä vierailevien tähtien kanssa.