Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Nostalgia Kaupallinen yhteistyö

Kirkkokäynti jää tänä vuonna väliin - onneksi sillä on ainakin yksi positiivinen seuraus

Mummon supiturkin hihaan oli lohdullista painaa poski, kun penkki painoi ja saarna pitkästytti. Joulukirkkoon oli pitänyt herätä liian varhain ja koska vanhempani eivät kirkossa käyneet, hengelliset rutiinit olivat minun ja mummoni tapoja. Sama kirkkorutiini toistui pääsiäisenä. En ymmärtänyt, miksi kirkkoon mentiin tai kuka siellä mitäkin sanoi, mutta tunnelma jäi mieleeni ja synnytti perinteen: juhlapyhinä haluan käydä kirkossa. Kiirastorstai on suomalaisten kolmanneksi suosituin kirkossakäyntipäivä. Tänään on toisin. Tyhjä kirkkopiha osoittaa ajan raadollisuuden konkreettisesti. Tuli joku virus ja laittoi tämänkin, henkistä voimaa ja yhteenkuuluvutta lisäävän, perinteen hyllylle. Lohtua voi nyt hakea siitä, että rutiinien yhtäkkiä kadotessa niiden merkitys korostuu ja oman hengellisen hetkensä voi pitää vaikka kotona. Yhtäkkiä perinteet tuntuvat erityisen tärkeiltä ja tarpeellisilta. Nyt kannattaa pysähtyä. Pääsiäisen hengellinen sanoma on nyt läsnä voimakkaimmin kuin koskaan. Maalaa mieleesi seuraava liturginen maisema ja totea: näin se on. Pääsiäisen juhla alkaa lauantain ja sunnuntain välisenä pääsiäisyönä, jolloin seurakunnissa on totuttu viettämään pääsiäisyön messua. Sen yhteydessä sytytetään kynttilät, jotka kuvaavat nousevaa aurinkoa ja kuoleman pimeyden väistymistä. Alttarin musta liturginen väri vaihtuu valkoiseen. Me voitamme tämän taistelun.