Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Nostalgia Kaupallinen yhteistyö

Keijo Rantanen kokosi työväen musiikkiharrastuksen kirjaksi - aatteella ollut yhdistävä ja erottava voima: ”Välillä se laitettiin tietoisesti piiloon”

Kun Suomen Työväen Musiikkiliiton puheenjohtaja Raimo Valkama talvella 2017 tiedusteli Keijo Rantaselta, olisiko tämä kiinnostunut kirjoittamaan työväenmusiikkiliiton satavuotishistoriikin, vastaus oli helppo: kyllä! – Soitto tavoitti minut, kun kävelin Helsingissä Mannerheimintietä kohti rautatieasemaa. Ehdin antaa myöntävän vastauksen hyvissä ajoin ennen asemalle saapumistani, Keijo Rantanen sanoo. Nyt Rantanen pitelee käsissään lähes 500-sivuista historiikkia Hymni työlle . Kirja summaa Työväen Musiikkiliiton ja työväen musiikkiharrastuksen vaiheita 1920-luvulta tähän päivään. – Kyllähän tämä tuntuu hienolta, henkilökohtaisesti aihe on lähellä sydäntä ja antaa myös mielenkiintoisen näkökulman suomalaiseen kulttuurihistoriaan. Ennen sata, nyt kolmekymmentä Rantasen mukaan yksi haaste historiikkia kirjoittaessa on ollut aikakausien tasapuolinen käsittely. – Usein tuppaa käymään niin, että jostakin tietystä aikakaudesta voisi kirjoittaa oman teoksensa, kuten vaikkapa 20-30-luvuista. Runsaat olivat vuodet työväen musiikkiharrastuksen alkuaikoina myös Nokialla. Keijo Rantasen mukaan Työväen Mieskuorossa oli parhaimmillaan 60-luvulla sata laulajaa. Nyt laulajia on kolmisenkymmentä. – Lisäksi on laulajien korkea ikä. Enää ei tahdo saada väkeä. Harrastuksia shoppaillaan eikä esimerkiksi musiikkiharrastukseen sitouduta samalla tavalla pitkäjänteisesti kuin ehkä ennen. Tavoitteena sivistys Keijo Rantanen sanoo, että hänelle sykähdyttävää on ollut historiikkia kootessa havaita, kuinka suomalainen työväestö on ammentanut arkeensa voimaa musiikista sen kaikissa muodoissa. – Kaiken taustalla on ollut halu ja tavoite sivistää työväestöä ja tarjota heille mahdollisuuksia oppia, esittää ja ilmaista itseään muusikin keinoin. Rantanen mainitsee tutkimustyössään muutaman erityisen kiehtovan vaiheen liiton ja työväen musiikkiharrastuksen kehittymisessä. Ensimmäinen sijoittuu alkuvaiheille, oikeastaan jo ennen virallisen toiminnan muodostumista aikaan, jolloin musiikilla innostettiin aatteeseen. – Kansanvalistusseura, yksi maamme vanhimmista yhdistyksistä ryhtyi vuodesta 1884 lähtien järjestämään laulu- ja soittojuhlia, joilla nähtiin myös työväenkuoroiksi luokiteltavia esiintyjiä. Tuolloin 1800-luvun lopulla poliittista sanomaa ei vielä toiminnassa korostettu, vaan kyse oli lähinnä työväenluokkaan kuuluneiden ihmisten yhteisestä harrastustoiminnasta. – Musiikki antoi työväestölle mahdollisuuden järjestötoimintaan, joka vielä tässä vaiheessa oli sivistyksellistä toimintaa. Klassisesta pop-kulttuuriin Toinen kiinnostava vaihe ajoittuu sisällissodan jälkimaininkeihin ja liiton toiminnan alkuun. Silloin toiminnan turvaamiseksi poliittista aatetta pyrittiin jopa piilottelemaan, jotta toiminta saisi varmasti tarkkailun ilmapiirissä säilyä. – Silloin muun muassa ohjattiin sisältöä klassisen musiikin suuntaan, Rantanen mainitsee. Maailmansotien aikaan aatteet yhdistyivät paikoin kansallisen kannustusten henkeen, mutta sotien jälkeen työväen musiikinharrastus eriytyi jälleen. ”Ultra Bra toi musiikissaan ideologiaa viihdyttäväksi osaksi popkulttuuria.” Laululiikkeen ja muutoksen voima määritti työväenmusiikkia isolta osin 1970-luvulla ja myöhemmin, 1990-luvulla työnväen laululiikkeen ideologia nousi popkulttuurin osaksi. – Esimerkiksi Ultra Bra oli yksi merkittävä ilmiö, joka toi myös työväen ideologiaa osaksi laajempaa populaarikulttuuria. Samaan aikaan osuivat myös laman jälkimainingit ja suuri yleisö koki työn ja vähemmistöjen, myös ympäristön, puolustamisen äänet omakseen. Työväenmusiikin tulevaisuus? Suomen Työväen Musiikkiliitto on satavuotisen olemassaolonsa aikana koonnut yhteen yli 600 työväen musiikkiryhmää. Tulevaisuudesta Keijo Rantanen ei osaa sanoa, mutta hän on huomannut, että aatteen puolesta harrastaminen ja aatteelliseen kulttuuritoimintaan sitoutuminen on vähentynyt. – Sama koskee vaikkapa laadukasta musiikkia ylipäätään. Välillä tuntuu siltä, että kaupallisuus ei katso sitä, onko jokin musiikki hyvää tai laadukasta, kunhan se myy. Keijo Rantanen nostaa esiin myös elämäntapojen ja elintason kohoamisen vaikutuksen aatteelliseen kulttuuritoimintaan. – Vanhat yhteiskuntaluokkien väliset rajat ovat madaltuneet. Myöskään yksinomaan työväestön järjestöksi perustettu musiikkiliitto ei voi olla enää vain työväestölle tarkoitettu kulttuurijärjestö vaan koko yhteiskunnan kentällä aktiivisesti toimiva musiikinharrastuksen tukija, edistäjä ja kehittäjä. Keijo Rantanen: Hymni työlle. Suomen Työväen Musiikkiliitto ja työväen musiikkiharrastus 1920-2020. Lector Kustannus Oy.