Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Salme Viitalaakso, 89, käveli 15-vuotiaana evakkotyttönä lehmien kanssa lähes koko 300 kilometriä Karjalankannakselta Joroisiin – Alma Vesala, 93, näkee vieläkin unia sota-ajasta ja Karjalasta lähdöstä

Paperinarukengät vettyivät jo alkumatkasta ja hajosivat. Sen jälkeen evakkomatkaa piti taittaa paljain jaloin. Salme Viitalaakso , 89, oli tuolloin vain 15-vuotias nuori neito. Matkakumppanina oli muutaman vuoden vanhempi Kerttu Niukkanen ja Salmen pikkuserkku Tyyne Puranen. Nuorten naisten tehtävänä oli paimentaa omat ja muutaman naapurin lehmät uusille asuinsijoille jatkosodan päätyttyä ja perheen menetettyä sodassa kotikylänsä. Nuoret naiset lähtivät viimeistä kertaa kotonaan Viipurin läänin Pyhäjärveltä Karjalankannakselta vuonna 1944. Määränpäänä heillä oli Joroinen. Matkaa sinne kertyisi noin 300 kilometriä. Mukana oli myös yksi hevonen kärryjä vetämässä. Hevonen varsoi matkalla. Välillä lehmät pelästyivät pommikoneita ja ryntäsivät metsään. Siinä oli paimentajilla työtä etsiä lehmät takaisin matkaan. Lehmiä piti lypsää matkan ajan kuten normaalistikin, mutta maito ei säilynyt. Salme Viitalaakso suree vieläkin, kuinka pahalta tuntui heittää hyvää maitoa ojaan. Kerran matkalaiset poikkesivat tien varrella olleeseen taloon. Hevosen kärryissä oli jauhoja ja tytöt pyysivät päästä taloon paistamaan leipää uunissa. Vastineeksi he antaisivat maitoa. – Juokee työ vuan sitä maitoa, tyly vastaus oli kuulunut. – Olisihan sitä minullakin voinut olla vaikea murrosikä, mutta ei kerinnyt olemaan, koska oli niin paljon tekemistä, Salme Viitalaakso sanoo nyt 75 vuotta myöhemmin. Aivan Joroisiin saakka Salme Viitalaakso ei kävellyt, sillä hän pääsi junan kyytiin jo aiemmin. Muut taivalsivat jalkaisin loppuun asti. Sota-aika tulee edelleenkin uniin Salme Viitalaakso on yksi niistä seitsemästä nokialaisista, jotka saivat lauantaina Tasavallan Presidentin myöntämän Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan 1 luokan mitalin. Mitali myönnettiin hänelle tehtävistä ja toimista sotatoimialueella. Samoin perustein mitalin sai myös 1926 Viipurin läänin Pyhäjärvellä syntynyt Alma Vesala , joka asuu edelleenkin omakotitalossaan ja suoriutuu yksin talven lumitöistä. Ensimmäisen evakkomatkan Pohjanmaalle joulukuussa 1939 Alma Vesala taittoi junalla. – Lehmät jäivät välille. Ne paleltuivat ja ne piti teurastaa, Alma Vesala muistelee. Hän liikuttuu kyyneliin, kun kertoo, kuinka Karjalan ajat ja sieltä pakeneminen nousevat yhä öisiin uniin. Perhe palasi välirauhan aikana takaisin Kannakselle. Näky kotitalossa oli lohduton. – Venäläiset olivat rikkoneet, sotkeneet ja vieneet kaiken. Jäljelle oli jäänyt vain yhdet pikkukengät, Alma Vesala sanoo. Edit: Juttua on muokattu Salme Viitalaakson kertomuksen osalta kello 18.20.