Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Mitä järkeä on oikeastaan missään?

Päivänä eräänä ennen kesälomaani huomasin pohtivani, että mitä järkeä on olla pingviini? Asua jossain Etelämantereen huitteilla ja hortoilla siellä ympäriinsä? Kaatuilla ja kompuroida, liukastella ja putoilla kallioilta. Muistelin nähneeni joskus luontodokumentin, jossa pingviinit kököttivät toisiinsa liimautuneina päivät läpeensä jossain jäätiköllä. Aikansa kyyhötettyään ne, tai ainakin osa niistä, lähtivät kompuroimaan merelle syömään. Sitten ne palasivat lihavina kompastellen takaisin rinkiin kyyhöttämään. Taisi siinä kaiken toiminnan välissä olla jotain lisääntymishommiakin. Niin tai näin. Mietin silti, mitä järkeä on olla olento jolla on siivet, joilla ei voi lentää? Olento, jolla on ikään kuin jalat, mutta niiden kanssa matkanteko on tavattoman hankalaa? Olkoonkin, että kaatuilemisen jälkeen osaa laskea hienosti mäkeä, pomppia, loikkia ja uida. Kesälomallani etelän reissulla sain tutustua hotellimme puistossa asuvaan somaan pikkuiseen maakilpikonnaan. Se reppana taapersi joka päivä allasalueelle. Ja joka päivä joku ystävällinen sielu kantoi sen takaisin puistoon, jotta se ei olisi jäänyt altailla juoksevien lasten jalkoihin. Silti, aina uudestaan kilppari aloitti hitaan ja vaivalloisen oloisen vaelluksensa kohti vaaran vyöhykettä. Sitä seuratessani aloin miettiä mitä järkeä on olla kilpikonna? Varsinkaan maakilpikonna, joka on asettunut yksin asumaan vilkkaalle hotellialueelle. Yksi matkaseurueestamme totesi kantaessaan kilpparia jälleen takaisin puistoon, että harvinaisen huonosti suunniteltu eläin. Niinpä. Saattaa olla. Lomani jälkeen mieleeni hiipi kysymys. Mitä järkeä on olla ihminen? Olento, jolla on jotain, mitä kutsutaan älyksi. Mutta silti se saa sekoilla ja remuta täällä telluksen pinnalla vailla vastuuta tai omaatuntoa ja sitten vain kuolla pois. Jälkeensä se voi huoletta jättää suunnatonta tuhoa. Muut saavat korjata vahingot ja maksaa laskut. Näin ei taida olla pingviineillä, kilpikonnilla tai muillakaan eläimillä. Näin on vain lajilla nimeltä ”ihminen”. Tällaisia aatoksia on tullut mieleeni viime aikoina.