Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Hartauskirjoitus: Kiitos?

”Sulle on tällainen homma. Sen pitää olla valmis keskiviikkoon mennessä.” ”Kiitos!” ”Tässä on sinun kalakeittosi, ole hyvä!” ”Kiitos!” ”Aino täytyy viedä huomenna päivällä hammaslääkäriin.” ”Kiitos!” Mistä kiitollisuus johtuu? Osaamme tietenkin sanoa kaupan kassahenkilölle kiitos ja heilauttaa kättämme suojatien eteen pysähtyneelle autoilijalle. Sen olemme oppineet jo lapsena. Mutta mistä sisimpäämme syntyy syvä kiitollisuus? Sellainen lämmin läikähdys, että tekee mieli kaapata toinen kunnon syleilyyn. Niin voimakas hyvänolon tunne, että ei vain pysty lopettamaan hymyilemistä. Omakohtaisen kokemukseni mukaan ihminen on yleensä kiitollinen, kun hän saa jotain ylimääräistä, jotain extraa. Synttärilahja tai ilmainen ämpäri elähdyttää, mutta arkiset asiat eivät niinkään. Harvemmin jaksaa olla kiitollinen turhan kalliista ja saastuttavasta polttoaineesta tai terveydenhuollon odotusajoista. Kun elämän lahjat muuttuvat jokapäiväisiksi, alamme pitää niitä itsestäänselvyyksinä. Ihmeellinen lahja tuntuu enemmänkin ansiolta, joka itse asiassa kuuluu minulle. Se on suorastaan minun oikeuteni. Minusta tuntuu, että hyvinvoinnin keskellä näiden ”oikeuksien” määrä kasvaa kasvamistaan ja ”lahjoja” tuntuu olevan yhä vähemmän. Mistä kiitollisuus siis syntyy? Jos tottumisen ja arkipäiväistymisen kautta meidän suhtautumisemme ympärillämme oleviin asioihin muuttuu, niin eikö meidän silloin pitäisi pystyä myös kääntämään tuo kehityskulku toisinpäin? Tai jos ei nyt aivan päivänvastaiseksi, niin ainakin sitä luulisi olevan mahdollista hidastaa. Millaiseksi elämä muuttuisi, jos osaisin valita olevani enemmän kiitollinen? Löytäisinkö asioista vähemmän valitettavaa ja enemmän ilonaiheita? Suhtautuisinko kohtaamiini ihmisiin positiivisemmin ja avoimemmin? Alkaisivatko pakon edessä hoidettavat velvollisuudet vaikuttaa vähemmän ahdistavilta? Vastauksia näihin kysymyksiin taitaa löytyä vain kokeilemisen kautta. Hymyllä ja kiitoksella kaikki maailman kurjuus ei varmaan muutu iloksi tai pettymykset riemun kiljahduksiksi, mutta pienikin askel siihen suuntaan, tuntuu ottamisen arvoiselta. Kirjoittaja on Nokian seurakunnan nuorisopappi.