Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Toimittaja testasi Penttilänpuiston rastiradan: ”Lammelta löytyvä rasti olisi matemaattinen aivopähkinä, mutta nyt se jää tyngäksi, koska vedessä ei pulikoi sorsan sorsaa”

Luonto heräilee kevääseen ja ilma kutsuu ulkoilemaan, mutta ajatuskin kävelylenkistä kyllästyttää. Pitäisi keksiä jotain kivaa tekemistä, mutta mitä se voisi olla? Onneksi Nokialla riittää yhdistyksiä ja ihmisiä, joilta ei ideoita puutu. Esimerkiksi Penttilänpuiston alueelta löytyy MLL Nokian yhdistyksen kehittelemä rastirata, jossa lapset pääsevät suorittamaan erilaisia tehtäviä ulkoilun lomassa. Lähdimme katsomaan, mitä kaikkea rata pitää sisällään. Täydellinen tilannehan olisi sellainen, että rastiradalta löytyisi innokkaita puuhastelijoita, joiden riemusta innostuisi itsekin. Jäähallin parkkipaikalla onkin lupaava määrä autoja, mutta liekö syynä sitten kellonaika vai maanantaisen aamupäivän pureva tuuli, silmänkantamassa ei näy ristinsielua. Yli kuvitteellisten esteiden Ei haittaa. Vaikka suunnistus ei sinällään ole koskaan kuulunut lempiharrastuksiini, rastien etsimisessä on aina ollut oma hohtonsa. Onnistumisen tunne, sitä se kai on, tuumin tiiraillessani frisbeegolfradan opastauluun kiinnitettyä lappua. Frisbeegolfista puheenollen, olen itse käynyt tällä radalla heittämässä ensimmäisen kerran vuonna 2009. Sinä kesänä sain fribakärpäsen pureman Epilässä järjestetyissä Euroopan avoimissa, ja syksyn aikana kolusimme kaveriporukalla läpi useammankin lähialueen radan. Enpä silloin tiennyt, että Nokiallekin rata oli saatu jo vuonna 2003 , ja niihin aikoihin täällä taidettiin pelata jo yhdet SM-osakilpailutkin. Nykyään Nokian rata, tai siis se kisoihin rakennettava 18-väyläinen The Beast -kisarata, on yksi maailman tunnetuimmista radoista. Toivotaan, että tämän hetkinen tilanne saadaan pian kuriin ja kesällä täällä pelataan taas. Sitten asiaan. Rastilapussa kehotetaan hyppimään haara–perus-hyppyjä vähintään oman iän verran, ja tästähän saattaakin tulla melkoinen urakka. Mitä, jos sekoan laskuissa, ja joudun aloittamaan alusta? Suoriudun, ehkä vähän itseäni huijaten, ja teen myös verryttelyt ohjeiden mukaisesti. Rasteja on kaikkiaan kahdeksan, joten vielä ei parane vetää itseään ihan piippuun. Päätän jo tässä vaiheessa, että jätän ainakin Kankaantaan koulun alapihalta ja Eepenpuistosta löytyvät rastit väliin, koska aika on kortilla. Tennis- ja koripallokenttien verkko-ovet narisevat tuulessa, ketään ei näy pelaamassa. Harmi, sillä kenttähän kunnostettiin komeaksi vain muutamia vuosia sitten, ja on vapaasti käytettävissä aina silloin, kun tilaa on. Kentän voi myös varata kaupungin verkkosivujen kautta, ja luonnollisesti varaajat ovat aina satunnaisiin ohikulkijoihin nähden etusijalla. Yksinäinen, kentälle unohtunut lenkkitossu paljastaa, että jotain totista touhuilua täällä on harrastettu. Ehkä kengän omistaja on rastiradan ohjeiden mukaisesti yrittänyt ponnistaa koskettamaan korirengasta, tai ponkaista tennisverkon yli koskettamatta sitä. Tennisverkko voi muuten olla kuvitteellinenkin, ohjeissa tarkennetaan. Hyvä niin, muuten tässä olisi voinut käydä köpelösti. Ikivanha ilmiö nimeltä nimby Seuraava rasti löytyy skeittirampeilta, jonne pitäisi mennä tasapainoilemaan. En mene, vaan annan kahden pienen skuutti-pojan ottaa lavan haltuunsa. Heitä vartenhan alue on rakennettu. Muistan hämärästi, miten kovaa vääntöä skeittaamisesta käytiin vielä vuosituhannen vaihteessa, kun kaupunki yritti hiki otsalla löytää lajille sopivaa paikkaa ja aina naapurusto pani hanttiin. Nuorille pitää olla paikkoja, joissa harrastaa, sanoi moni, mutta ei minun takapihallani, koska siitä kuuluu älämölöä ja syntyy sotkua. Jos nimby-ilmiö olisi ollut keksitty jo tuolloin, tämä olisi ollut sitä puhtaimmillaan. No, Etelä-Nokian nuoret jäivät ilman skeittipuistoa ja vasta remontoidun Pirkkalaistorin kivetykset pelastuivat, kun keskusurheilupuiston skeittialueen rakennustyöt viimein aloitettiin vuonna 2004. Ja se kannatti, sillä puistosta tuli nopeasti yksi nuorten suosikkipaikoista, ja sitä se on edelleen . Suunnitelmat olivat muuten noihin aikoihin suuret, kaavailtiinhan Penttilänpuistosta melkoista liikunta- ja oleskelukeidasta kaupungin keskelle. Tuli uutta jalkapallokenttää, rantalentiskenttää ja komeita kävelyväyliä, joiden varrelle saatiin lopulta myös penkkejä, kiitos LC Lotus Nokian naisten heittämän haasteen. Kaupungin puistokukkaron nyörit näet suljettiin etuajassa, joten naiset haastoivat yritykset ja yhdistykset penkkienlahjoitustalkoisiin. Puistoon saatiin myös se komea lampi, joka ei enää ole ehkä ihan elämänsä tunnossa, satunnaisista raivausyrityksistä huolimatta. Rannassa rehottavilla kasveilla on melkoinen voima, se on myönnettävä. Mutta hyvä puoli on se, että jos joku kaipaa kevään tuoksua, sitä eloon heräilevän märän (vai mädän?) nurmen tuoksahdusta, sitä saa nyt hengitellä lammella ihan sydämensä kyllyydestä. Eikä maksa mitään. Kvintiljardi pajunkissaa (voiko niin sanoa?) Lammelta löytyvä rasti olisi muuten matemaattinen aivopähkinä, mutta nyt se jää tyngäksi, koska vedessä ei pulikoi sorsan sorsaa. Yritän laskea korvikkeeksi pajunkissoja, mutta se on loputon suo. Päätän siis, että niitä on kvintiljardi. Eräs ystäväni on näet tiennyt kertoa minulle, että kvintiljardi on maailman suurin nimetty luku, ja siinä on ykkösen perässä 33 nollaa. Tiedä häntä. Omasta mielestäni jokaiseen lukuun voi aina lisätä vielä yhden, mutta menköön, onhan kvintiljardi ainakin sanana aika hauska. Olen suorittanut puolet radasta ainakin puoliksi onnistuneesti, joten päätän lopettaa huipulla. Eikä kaikkea kannata paljastaakaan, sehän pilaisi jännityksen. Mutta suosittelen ehdottomasti lähtemään kokeilemaan, millaisen aivojen tuuletushetken tällainen retki arjen keskelle tarjoaa. Ja muistakaa turvavälit.