Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Nostalgia Kaupallinen yhteistyö

Äiti, minulla on ikävä sinua

Kun olin pieni, äitini teki yötyötä. Vaikka isäni hoiti arkea omalla tavallaan hienosti, äidin ikävä oli suuri etenkin iltaisin. Lohtua toi äidin yöpaita. Otin sen yöksi tyynyni viereen niin, että saatoin nuuhkia paitaan jääneen parfyymin tuoksua uneni tueksi. Pehmeä paitamytty toi turvaa. Myöhemmin vanhempani erosivat ja liikuin kahden kodin väliä. Yöpaita pysyi turvanani. Kuljetin sitä mukanani. Äiti. Tänään minulla on sinua ikävä. Ikävöin äitiäni, vaikka olen itsekin äiti ja vaikka väliimme on mahtunut vuosikymmeniä ja satojen kilometrien etäisyyksiä. Tänä keväänä etäisyys on suurempi kuin koskaan ja ikävä iskee aaltoina. En voi tavata riskiryhmään kuuluvaa vanhempaani, lapseni eivät saa tavata mummiaan. Aamulla soitimme videopuhelun. Halusin, että laulaisimme. Ekaluokkalainen olisi halunnut katsoa tubettajia ja kiukutteli koko puhelun ajan. Taapero ei jaksanut istua aloillaan, vaan säntäili pois kännykän edestä. Minä keskityin katsomaan äitiäni, hänen uurteisia kasvojaan ja vuosi vuodelta ohentuneita hiuksiaan. Keskityin havainnoimaan hänen ärsyttävää tapaansa puhua päälle ja kadota omiin ajatuksiinsa silloinkin, kun muilla - lähinnä minulla - olisi asiaa. Jotkin asiat eivät vain muutu. Aika muuttuu ja katoaa. Tänä äitienpäivänä toivon, että teillä jokaisella olisi hetki aikaa katsoa äitejänne, bonusäitejänne, mummejanne ja bonusmummejanne - omia äitihahmojanne - läheltä ja painaa se hetki mieleenne. Kiitos teille äidit, erityisesti omani, ja onnea! Olkoon päivänne mieluinen.