Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Sitä se papan uni tiesi: Nokialaiskirjailija Heli Rantalan esikoisteoksessa päähenkilöt päättävät lähteä kuvaamaan sitruunaa Pohjoisnavalle.

Sitruunan haukkaamisesta syntyvä ilme näyttää veikeällä tavalla yrmeältä joka puolella maailmaa. Se näyttää siltä virolaisen viulistin suussa, intialaisen insinöörin suussa, kiinalaisen kirvesmiehen suussa tai portugalilaisen polkupyöränkorjaajan suussa. Maailman ympäri ulottuneella häämatkallaan Tuulin pappa on kuvannut kaikki mainitut, ja enemmänkin. Lukemattomien sitruunailmeiden lisäksi hän on kuvannut sitruunan Eiffel-tornissa, Kiinan muurilla, Vapaudenpatsaan kruunussa ja Näsinneulan neulanpäässä, mutta eräänä yönä pappa näkee unen sitruunasta Pohjoisnavalla. Niinpä. Kuvitelkaapa itse keltainen piste valkoisen avaruuden keskelle! Tällaisista ajatuksista nokialainen toimittaja-käsikirjoittaja Heli Rantala on rakentanut puitteet lastenromaaniin, joka on hänen esikoisteoksensa. Ei, ei. Sitruuna ei ole Rantalalle mikään pakkomielle, vaikka hänen korvissaan keinahtelevat sitruunakorvakorut, ja keittiönsä pöydällä keikistelee yksi jos toinenkin tuore koppisiemeninen, kaksisirkkainen ruutakasvi, jota muinaiset latinalaiset kutsuivat nimellä Citrus limon. Ei, vaan tällä erää kyse on silkasta markkinoinnista, sillä sitruunan Rantala valitsi isoon rooliin puhtaasti sen värin takia. – Keltaisesta on tullut uusi lempivärini, Rantala tunnustaa, ja tätä näkemystä tukee myös kirjan pappa, joka perustelee mieltymystään sitruunoiden kuvaamiseen näin: "Sitruunat pysäyttävät harmauden, niin kuin pisteet pysäyttävät ikävät lauseet." Värimaailma on Rantalalle tärkeä, sillä viime vuosina hän on tehnyt muun muassa käsikirjoituksia Pikku Kakkoselle. Kuten esimerkiksi tukiviitottuja värirunoja tyyliin "Hei, olen keltainen, väri vauhdikas ja iloinen! Aurinkona loistan, mielen surullisen poistan" ja niin edelleen. Loruilu on yksi osa tuoreen kirjailijan leipää. – Tässä teoksessa yhdistyi kaksi eri ideaa. Ensiksi halusin kirjoittaa lorukokoelman mummosta, papasta ja lapsenlapsesta, mutta sitten syntyi myös toinen idea tarinasta, joka sijoittuisi Pohjoisnavalle, missä maisema on pelkistettyä ja valkoista, mutta jonne voisin jollain tavalla tuoda myös värejä mukaan. Näin syntyi asetelma, jossa mummo haluaa, tai suorastaan vaatii, että Tuuli-tyttö lähtee papan mukaan kuvausreissulle pohjoiselle napa-alueelle. Ei mikään ihan tavallinen tarina, jota soljuttaa eteenpäin Rantalan loihtima riemukkaan riehakas kirjoitustyyli, sikäli kun tässä yhteydessä sallitaan tiivistetty arvio ja tokihan sen itselleni sallin. Tulipahan sekin sitten hoidettua samalla. Ja siinä missä Rantala itse pitää kirjansa pääkohderyhmänä alakouluikäisiä, Tuulin ja papan seikkailuilla on todistettavasti jo yksi 100-vuotiaskin fani, joka pääsi nautiskelemaan seikkailusta ennakkoon. Kirja siis sopii kaikille lapsenmielisille - ja etenkin juuri meille. Rantala toteaa, että hänelle itselleenkin on tärkeää pyrkiä säilyttämään oma lapsenmielisyys ja pilke silmäkulmassa. Teoksesta on löydettävissä myös syvällisempi teema: itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on. Sen sijaan sitä kuinka kirja otetaan vastaan, Rantala ei jännitä. – Minun ja kirjan kuvittajan (Henna Ryynänen) toiveena on vain se, että tämä kirja voisi tuottaa lukijoilleen iloa, mahdollisimman monta kiloa, ja hyviä hetkiä. En minä oikein muuta osaa jännittää. Heli Rantalan lastenromaani "Suurenmoinen sitruunaseikkailu" julkistetaan Nokian pääkirjastossa Nuijamiestentiellä torstaina 15.8. kello 17.30-19.00. "Minun ja kirjan kuvittajan toiveena on vain se, että tämä kirja voisi tuottaa lukijoilleen iloa, mahdollisimman monta kiloa. En minä oikein muuta osaa jännittää."