Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Kotimaa kullan kallis

Meille rauhan ajan Suomessa kasvaneille itsenäisyys on arkipäivää asiaa sen enempää miettimättä. Demokratia, oma kieli ja sananvapaus: siinä näkyvimmät työkalut kansalliseen yhteisöllisyyteen. Suomalaisuus korostuu erityisesti urheilusaavutuksissa. ME hiihdimme, voitimme Ruotsin jääkiekossa tai ehdimme formulakisoissa ensimmäiseksi maaliin. Sitä vastoin euroviisut ovat aivan hirveä kansallinen häpeä - tosin tässä murheessakin vedämme yhtä köyttä. Elämä ilman sodan pelkoa tuntuu luonnolliselta. Näinhän sen pitäisi olla kaikkialla maailmassa. Nyt ja aina. Ehkä on kuitenkin syytä pysähtyä hetkeksi kuvittelemaan sitä, miltä tuntuu, kun pommikoneet räjäyttävät maailman aivan silmien edessä; millainen ahdistus syntyy, kun ei pysty auttamaan haavoittuneita, sillä vihollinen on läsnä ja armoton. ”Elämä ilman sodan pelkoa tuntuu luonnolliselta.” Kuinka paljon maailmassa onkaan sodan keskelle joutuneita rauhan kansalaisia, jotka haluavat elättää perheensä omassa maassaan oman kulttuurinsa keskellä! Mutta miten tulla toimeen, kun kotitanhuat revitään maan tasalle. Ei ole vettä eikä ruokaa – lääkkeistä puhumattakaan. Kenen puoleen voisi kääntyä? Kuka voisi auttaa? On hyvä pohtia myös, ketkä itsenäisessä Suomessa kuuluvat tasa-arvon piiriin. Kun talvisodasta evakkoon rientäneet karjalaiset asutettiin pitkin Suomea, vastaanotto ei aina ollut lämmin. Jatkosodan syttyessä monia miellytti ajatus, että evakot lähtevät, kun Karjala saadaan takaisin. Siirtolaiset palasivat rakkaisiin maisemiinsa - tosin vain hetkeksi, sillä muutaman vuoden kuluttua oli edessä lopullinen evakkomatka Karjalan jäätyä rajan taakse. Asenteet siirtoväkeä kohtaan onneksi muuttuivat ajan oloon. Entä miten romanien asema kohentui sodan jälkeisessä Suomessa? Romanit ja kantasuomalaiset puolustivat isänmaataan rinta rinnan. Monista lakiin kirjatuista pykälistä huolimatta suomalaisten keskinäiseen tasa-arvoon on vielä pitkä matka. Miten yhteiskunnan heikko-osaisten ja puolustuskyvyttömien laita on? Tuntevatko he nyt kuuluvansa hyvinvointivaltioon? Olemme paljosta velkaa sotiemme veteraaneille. Paras maksutapa olisi luoda inhimillinen yhteiskunta, jossa kaikkien on hyvä olla.