Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

”Miksi lautakuntia on olemassa, jos ne eivät voi tehdä kuin yhdenlaisia päätöksiä?” valtuutettu Esko Pulakka kysyy mielipidekirjoituksessaan

NU:n perjantain 3.7. numerossa oli koko sivun juttu otsikolla ”Jo kolmas valitus alle vuodessa”. Koska olen näihin kaikkiin osittain syyllinen ja muitakin muutosesityksiä Kakelan kokouksissa tehnyt, pyydän kunnioittavasti selvittää näkemyksiäni. Ensin on sanottava, että usein rakennuslupia haja-alueille myönnetäänkin, sekä rannoille että muuhun maastoon. Toisaalta olen varma ja tarinoitakin kuullut, että hakija ei ole lähtenyt yrittämäänkään toteuttamaan hankettaan, koska tiedusteltaessa on tyrmätty suunnitelma täysin. Lautakunnan asiat päätetään kokouksessa. Jos jäsen ei saa suutaan auki, asia etenee valmistelijoiden esittämällä tavalla. Puheet jälkikäteen eivät auta. Tekemäni muutosesitykset tarkoittavat usein myös sitä, että päätettävästä asiasta olisi keskusteltava enemmän. Valmistelijoiden perustelut eivät aina ole haja-alueella asuvalle hyväksyttäviä. Kyllä maalaisjärki sanoo, että kun luvallisesti rakennettu asuintalo palaa, sen tilalle pitää saada rakennettua uusi. Vanhan saunan tilalle pitää saada rakentaa samankokoinen uusi. Kesäasuntoa pitää saada laajentaa muutaman neliön verran. Lakeja, asetuksia ja sääntöjä pitää tutkia niin kauan ja tulkita niin, että myönteinen päätös on mahdollista. En nyt lähde luettelemaan kielteisten päätösesitysten perusteluja enempää, mutta esimerkiksi se, että koulukuljetuksia voidaan joskus joutua järjestämään tai että jos yhdelle myönnetään, pitää toisillekin myöntää, eivät kelpaa. Jari Haapaniemen mielipide, että lautakunnan pitää muutosesityksessään selvittää lakipykälät, on aivan hassu. Jos niin meneteltäisiin, pitkällä juoksulla lautakunnan jäseninä olisi vain juristeja. Sekö olisi yhdenvertaista? Juristi tulkitsee lakeja ja lautakunnan jäsen käyttää lautamiehen järkeä. Ja kyllä valmistelijoiden ja kaupungin johdonkin pitäisi kuunnella viestiä, jos kuusi lautakunnan yhdeksästä jäsenestä on luvan myöntämisen kannalla, niin kuin palaneen rakennuksen kohdalla oli. Ja pyrkiä hoitamaan ongelma paikallisesti, eikä lähteä hallinto-oikeudelta kyselemään. Viime syksynä olin yllättynyt kuunnellessani Sarkolassa, miten huonona asukkaat pitivät kaupungin haja-alueiden kohtelua. Enpä ihmettele enää. Koko talvi ja kevät on ollut kieltojen ja rajoitusten aikaa. Ei yksin lupa-asioiden kohdalla, vaan muun muassa yksityisteiden huollon, johon pitää palata erikseen. Olen miettinyt kunnallisen luottamustoiminnan mielekkyyttä viime aikoina. Itse näen, että kuntalaiset ovat äänestäneet minut heidän etujaan puolustamaan ja näkemyksiään esittämään. Tuntuu siltä, että jotkut muut pitävät itseään järjestyksen ja ”oikeuden” valvojina, joiden mielestä on mukavaa tehdä päätöksiä. Oma lukunsa ovat ne, jotka haluavat istua monessa elimessä samanaikaisesti. Minusta ei ole järkevää, että suuren ja tärkeän lautakunnan jäsen istuu myös kaupunginhallituksessa. Mielestäni NU:n artikkeli puhui enimmäkseen asian vierestä. Lakipykäliä, sääntöjä ja ohjeita lueteltiin, mutta sanallakaan ei mainittu, miten lupa-asiat saataisiin sujumaan. Oli vähän kuin vanhassa sadussa niistä keisarin vaatteista. Kokouksissa olen monta kertaa kysynyt yksinkertaisesti, miksi lautakuntia on olemassa, jos ne eivät voi tehdä kuin yhdenlaisia päätöksiä? Asiallista vastausta en ole saanut sen enempää juristeilta kuin muiltakaan. Ai niin, yksi juttu vielä. Nokian kaupungilla on taloudellinen hätätila. Marjastuskauden alkaessa kehottaisin keräämään joka marjan maasta. Kun kesämökkiä laajennetaan tai taloa rakennetaan, tulee asiaa rakennusvalvontaan. Kaupunki saa tuloa. Kiinteistöverokaan ei pienene, jos rakennushankkeita saadaan toteutettua. Puhumattakaan rakentamisen työllistävästä vaikutuksesta.