Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Nostalgia Kaupallinen yhteistyö

Katariina Laurila pohtii kotisohvan olemusta Suomessa ja maailmalla – ”Suomessa sohvat tuntuvat minulle kovin pieniltä, niistä useimpiin ei koko kylä mahtuisi”

Olen pohtinut paljon kodin merkitystä viime aikoina, kun kotona on tullut oleiltua normaalia enemmän. Afrikan kodeissani oli paikalliseen tyyliin vähän huonekaluja. Itseasiassa vain patja lattialla, keittiönpöytä ja suuri sohva, jolle mahtui istumaan vaikka koko kylä. Afrikassa harvoissa kodeissa on televisio, joten sohvalle kokoonnutaan joukolla viettämään aikaa, nauramaan, istumaan ja juttelemaan. Kotiin ovat tervetulleet tutut sekä vieraat. Amerikassa asuessani kotiini ilmestyi enemmän roinaa. Amerikkalaiset kodit ovat yleensä täynnä tavaraa, mikä kertoo myös yhteiskunnan materialistisesta arvomaailmasta. Amerikassa sohvat ovat yleensä jättisuuria ja muhkeita. Perhekeskeisyys on Amerikassa tärkeää, ja suurille sohville siellä kokoontuu istumaan koko perhe - ainakin juhlapyhinä. Muuten amerikkalaiset tekevät töitä pitkiä päiviä. Amerikassa pohdin usein, että mitä ihminen tekee kaikilla hienoilla huonekaluilla, jos niitä ei edes ehdi käyttää. Suomen kotini taas on afrikkalaisten ja amerikkalaisten vaikutusten yhdistelmä ripauksella suomalaisuutta. Afrikan vuosien jälkeen en ole välittänyt materiasta tai huonekaluista. Suomessa sohvat tuntuvat minulle kuitenkin kovin pieniltä. Niistä useimpiin ei koko kylä mahtuisi. Afrikkalainen ystäväni oli ihmeissään Suomessa käydessään siitä, että täällä on kahden istuttavia sohvia. Hän pyöritteli silmiään, kun selitin hänelle, että Suomessa ei taida olla tarvetta suurille sohville, koska suomalaiset perheet ovat pieniä ja ihmiset tykkäävät olla omissa oloissaan. Jälkeenpäin pohdin, että tykkäävätkö suomalaiset oikeasti olla omissa oloissaan. Onko tässä sittenkin käynyt niin, että yksilökeskeisessä yhteiskunnassamme olemme vain niin etääntyneet ”kylästämme”, ja jotkut joutuvat istumaan yksin sohvallaan, koska ei ole ketään, kenen kanssa sen jakaisi? Ällistytän monesti ihmisiä sanomalla, että mielestäni onnellisimmat ihmiset, jotka olen elämässäni tavannut, ovat olleet Afrikassa. Yksi afrikkalaisten onnen salaisuus piilee siinä, että siellä ei sohvalla edes pysty istumaan yksin. Se on mahdotonta. Aina on joku, jonka kanssa jakaa asioitansa ja joka mahdollisesti myös auttaa tiukan paikan tullen. Kirjoittaja on pirkanmaalainen maailmanmatkaaja, joka työskentelee psykologina Nokialla.