Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Nostalgia Kaupallinen yhteistyö

Kevään merkit ovat nähtävissä kaikkialla ympärillämme – Oletko jo huomannut nämä?

Pähkinäpensas aloitti kukintansa helmikuussa ja paju sitäkin aikaisemmin. Pohjois-Nokian rämeillä kukkii nyt tupasvilla. Leskenlehdet, sinivuokot ja ensimmäiset pihakukat puskevat esiin. Lauha talvi sai luonnon heräämään aikaisin. Termisesti elämme vielä talvea ja kevään katsotaan alkaneen, kun ilman lämpötila on noussut pysyvästi nollan yläpuolelle. Luonnon herääminen varhaistuu lämpötilan nousun mukana. Ensimmäiset sinivuokot ja peltojen pientareita koristavat leskenlehdet avasivat nuppujaan jo maaliskuun ensimmäisellä viikolla. Näsiäkin kukkii aurinkoisten lehtojen reunoilla. Pähkinäpensas aloitti jo helmikuussa Pähkinäpensas ehti aloittaa kukintansa helmikuussa sinivuokkoa ja leskenlehteäkin aiemmin. Pähkinäpensaalla on keltaiset hedenorkot ja pienet punaiset sykeröiset emikukat, joihin pähkinät kasvavat. Vielä pähkinäpensastakin varhaisempia olivat pajut, joiden pajunkissoiksi kutsuttujen hede- ja emikukkien silmuja saattoi nähdä odottamassa lämpöä ja valoa läpi talven. Pajujen kukissa on mesinystyjä ja näin ne ovat elintärkeitä ensimmäisinä lentäville kimalaisille ja muille pölyttäjille. Tupasvilla kukkii rämeillä Pohjois-Nokian rämeillä kukkii nyt tupasvilla, joka yksi varhaisista lajeista. Tupasvilla käyttää tehokkaasti auringon valoa ja nouseva kukkavana poraa reiän jään ja lumenkin läpi. Sen vaatimaton ja mustanpuhuva kukka näyttää ohuen varren päässä olevalta vesiväripensseliltä. Kesäkuussa tupasvillan tunnistaa vaaleasta, tuulessa heiluvasta hahtuvaisesta pallosta. Silloin tällä suovillaksi kutsutulla sarakasvilla on jo siemenet ja niissä lenninhaivenet. Perhoset ja sääsket heräsivät Kevään ensimmäiset nokkosperhoset ja sääsket eli hyttyset nähtiin maaliskuun loppupuolen lämpiminä päivinä. Yksi kevään varhaisista perhosista on väriltään mattaruskeanoranssi koivutyttöperhonen. Nokialaisen perhostuntija Marko Jaakkolan kuvailun mukaan se näyttää kuolleesta heinikosta tuulen nostattamalta kirjavalta roskalta. Juuri siltä se näyttää! Pihoilla kukkii Kevät tunkee vauhdilla pihoillekin, kun ensimmäiset lumikellot, krookukset, narsissit, scillat eli idänsinililjat ja monet muut koristekasvit nostavat versojaan ja avaavat kukkiaan. Pihapuutarhurit ovat laittaneet sisälle esikasvatukseen tomaatin, paprikan ja chilin siemeniä. Sieltä ne siirretään kasvihuoneeseen tai ulos touko-kesäkuun tietämillä. Koivun latvukset punertuvat Maisemassa yksi kevään merkki on koivujen ja muiden puiden latvusten punertuminen. Niissä näkyy karmiininpunaisen sävyinen antosyaani, joka on kasvien tuottama pakkasneste. Antosyaani auttaa kasveja selviämään pakkasesta ja aloittamaan yhteyttämisen aikaisin. Mitä pohjoisemmaksi menemme, sitä enemmän kasvit tuottavat antosyaania. Tämä kertoo kasvikunnan joustavasta ja tuhansien vuosien aikana kehittyneestä sopeutumisesta leveysasteemme vuodenaikojen lämpötiloihin. Ihmiset innostuvat kevätpuuhiin Kulttuurisesti varma kevään merkki on pyöräilyn lisääntyminen. Ulkona kuivuvat lakanat kuuluvat kevääseen ja mikä onkaan ylellisempää, kuin nukahtaminen kevätraikkaille lakanoille. Polttopuut kuivuvat parhaiten kevätahavassa. Kevättä on myös jo nähty keppihevosratsastus, jota voi harrastaa yksinkin. Säät vaihtelevat Vanha sanonta ”kevät keikkuen tulevi” kertoo vuodenajan säiden vaihtelusta. Lämpimät ja viileät jaksot vuorottelevat ja se kuuluu asiaan. Voi toivoa, että viileitä ilmoja riittäisi huhtikuun loppuun niin, että muutolta saapuville linnustomme pienimmille olisi ravintoa. Lintujen ruokintaa kannattaa jatkaa huhti-toukokuun vaihteeseen, jolloin routa on sulanut. Päivä on jo yötä pidempi ja parasta keväässä onkin valon määrän lisääntyminen. Aurinkoiset päivät ovat juhlaa kuukausia kestäneiden pilvisten jaksojen jälkeen. Valosta kannattaa nyt ottaa kaikki irti. Pysytään terveinä!