Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Hartaus: Riparilauluja

Tuli kirkkoon mies ja lapsi. Näin lauletaan vuodesta toiseen rippileirillä. Minä tahtoisin, Isä, jo kotiin… Jokainen tunnistaa kaipauksen sydämessään, kaipuun kotiin, paikkaan, missä minua rakastetaan, missä minä kelpaan ja minä riitän. Kerran usko lapsuuden sulla oli suloinen… Ei ole riparia ilman laulua lapsuuden uskosta. En tiedä, kuinka monen elämässä laulun kuvaama turvallinen lapsen usko on ollut totta, mutta jokaisen kohdalla on totta se, että harhaan on tullut mentyä ja nyt kaipaan jotain puhtaampaa ja oikeampaa. Sun silmäs aina mä muistan – tuu mun vaimoksen! Tätäkin vuodesta toiseen lauletaan. Kaipaus kohti puhdasta rakkautta, aitoja tunteita, välittämistä ja herkkyyttä kovan todellisuuden ja muovisten rakkauden jäljitelmien keskellä. Kuljeta ja johda on minullekin tärkeä laulu. Epävarman ja hämmentävän maailmamme keskellä pyyntö siitä, että elämä olisi isommassa varassa kuin minun omassani, että hyvä Jumala kuljettaisi ja johdattaisi silloinkin, kun en itse tunne tietä. Anna mun etsiä ja olla epävarma. Se on hyvä pyyntö. Anna rohkeutta olla tyytymättä helppoihin vastauksiin tai toisten ratkaisuihin. Anna etsiä omaa tietä, mutta anna kaiken etsintäni ja harhailuni olla Sinun tiedossasi ja hoidossasi! Tänään häneen uskon. Tätäkin lauletaan usein. Lauletaan epävarmoina omasta uskosta, kuitenkin aavistaen, että juuri sillä haparoivalla uskollamme olemme niitä, joiden sydämeen Jeesus tekee asunnon. Ja vielä laulamme Olet valveilla. Minä väsyn, minä en jaksa, minä en pysty. Ja Jumala sanoo, että ei se mitään, sillä minä en väsy, minä jaksan. Ei sinulla ole hätää, väsy aivan turvallisin mielin, minä olen valveilla. Nämä ja monta muuta rakasta ja muistoja herättävää riparilaulua lauletaan tänään seurakuntaviikon perjantaina Nokian kirkossa. Sydämen polttavaa kaipuuta, vahvaa tunnetta ja syvää liittymistä yhteiseen joukkoon – ne ovat tallella sydämessä, vaikka omasta rippikoulusta olisi jo aikaa.