Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Mikä ihmeen real ale? – Nokialaisessa minipanimossa syntyy juomista jalointa, joka kuvastaa tekijänsä intohimoa hyviin oluisiin ja punk-musiikkiin

Tuijotan Teemu Halmelaa silmiin, istun ja odotan. Ruutupaitaan ja Dr. Martenseihin pukeutunut mies hypistelee valtavaa, ketjun päässä roikkuvaa avainnippuaan ja yrittää miettiä, mistä kaikki sai alkunsa. Olisiko se ollut silloin, kun hän viisitoistakesäisenä lähti ensimmäistä kertaa Britteihin, istahti pubiin ja sai kuin saikin eteensä tuopillisen kylmää, paikallista pintahiivaolutta? Vai oliko se sittenkin vasta myöhemmin, parikymmentä vuotta sitten, jolloin hän puki haaveensa sanoiksi vanhalle kaverilleen, nykyään Pyynikin käsityöläispanimoa luotsaavalle Tuomas Perelle ? Kyllä se oli se ensimmäinen. Silloin Halmelan silmät avautuivat näkemään, mitä brittiläisellä pubikulttuurilla tarkoitetaan ja miten hyvää olut voikaan olla. Ei niistä kumpaakaan oltu vielä Suomessa nähtykään, tai no, ei ainakaan tamperelaisen poikaporukan keskuudessa. Liekö johtunut siitä, että haave tuli sanottua ääneen, mutta haaveeksi se vielä silloin jäi. Tai ennemminkin harrastukseksi. Halmela sai työpaikan tuulilasitehtaalta, mutta innostui oluentekemisestä isänsä tädin sahtiopeissa. Kun Halmelan selkä sanoi sopimuksensa irti tuulilasitehtaan töistä, oli aika miettiä uudelleen tulevaisuutta. Hän sai oppisopimuspaikan Pyynikin käsityöläispanimolta, ja alkoi opiskella elintarvikealan perustutkintoa. Onnistunut opinnäytetyö sai Halmelan opettajan kannustamaan tätä omien panimolaitteiden hankkimiseen. Selkään taputtelu tuntui hyvältä, ja Halmela löysikin huutokaupasta sopivat laitteet. Brittityyppisen real alen valmistaminen kiinnosti erityisesti, joten hän osti myös caskeja eli sille ”oikealle oluelle” tarkoitettuja tynnyreitä, ruuvasi sopivan olutpumpun keittiönpöytään ja alkoi hioa reseptejä kotikeittelemistä varten. Olihan sitä näet itse kokeiltava, kun omaa makua miellyttävää olutta ei vieläkään kotimaasta löytynyt. Jaloille juomille arvoisensa nimet Eivät Halmelan hankkimat laitteet valtavan suuria olleet, mutta riittäviä kuitenkin. Sadan litran keittokattila, neljä kolmensadan litran käymistankkia, parinsadan litran paineistettu jäähdytysastia sekä tietenkin siiviläkattila. Viime kesänä Halmela hankki pienet tuotantotilat Nokialta, ja niin syntyi Mallas Paroni. Hän tiesi myös haluavansa jonakin päivänä tarjoilla omia oluitaan omassa pubissaan, joten kun syksyllä Tampereen Rautatienkadulta löytyi Forexin entiset tilat, ne osuivat täydellisesti yksiin Halmelan suunnitelmien kanssa. – Mulla oli hahmotelma valmiina. Pubista tulisi britti- ja irkkupubin suomalainen sekoitus, jossa olut, musiikki ja pikkunaposteltava lyövät kättä päälle. Halmela sai pubin pyörittämiseen kaverikseen psychobilly-maailmasta tutun ja Klingonz-bändin nokkamiehenäkin tunnetun Mark Nolanin , ja armottoman remonttirutistuksen jälkeen Cask Room avattiin viime joulukuussa. Päivää ennen joulua, aatonaattona, Halmela sai ensimmäisen tarjottavaksi tarkoitetun olutsatsinsa valmiiksi, ja jalo juoma sai arvoisensa nimen: Black Birds Flying Backwards. – Nimien keksiminen on mahtavaa. Oluen tekeminen on minulle suurta huvia ja tapa rentoutua, olen vähän niin kuin kotikokki, joka rakentaa hyvän perustan päälle uusia ulottuvuuksia lisäämällä hyppysellisen tuota ja ripauksen tuota. Tositekijöille real alen kenties suurin ero tavalliseen pintahiivaolueen on se, että se on tynnyriin laskettuna vielä niin sanotusti elossa, ja jatkaa siellä kypsymistään. Aloitteleville oluenmaistelijoille huomattavin ero taas lienee se, että real alessa on hyvin vähän hiilidioksidia, jos ollenkaan. Oluentekijälle, tai brittien tapaan sanottuna kellarimestarille, real alen tekeminen on kaikilta osin täysin oma maailmansa. Hommahan kuulostaa sinänsä simppeliltä. Real alen valmistukseen tarvitaan oluen perusraaka-aineet eli vettä, mallasta, hiivaa ja humalaa oman maun mukaan. Aineet keitetään ja jätetään käymään, lasketaan tynnyriin, kiikutetaan kylmävarastoon ja lyödään tarjoiluvaiheessa letkulla kiinni hanaan. Mutta. Yksi tärkeimmistä asioista on se, että oluen kylmäketjua ei paranisi katkaista. Real alea ei suodateta tai pastöroida, joten se jatkaa käymistään tynnyrissä. Jos olutta säilytetään lämpimässä, oluessa oleva hiiva aktivoituu ja kerryttää painetta tynnyriin. Halmelan olut matkustaa kylmäsäilytyksen jälkeen lyhyen matkan "kellariin", jonka hän on rakentanut pubinsa baaritiskin alle. Tässä ”kellarissa” lämpötila on 12–14 astetta, joka on real alelle otollinen tarjoilulämpötila. Elävä olut on myös herkkä pilaantumaan sen jälkeen, kun tynnyri on avattu. Kaiken kaikkiaan, olutmestarin pitää tietää, milloin kirkkaus, maku ja luontainen hiilidioksidipitoisuus ovat täydellisesti kohdillaan. Persoona pelissä Halmelalle on tärkeää, että niin hänen oluensa kuin hänen pubinsakin kuvastavat häntä itseään ja hänen rakkauttaan niin punk-musiikkiin kuin hyviin oluisiinkin. Kulkevathan ne kaikki käsi kädessä. Vaikka hän nyt painaakin nyt töitä seitsemän päivää viikossa, maanantait, eli oluenpanopäivät, ovat hänelle kuin vapaapäiviä. Toistaiseksi tankeissa porisee stoutin lisäksi indian pale ale ja ale. Kaikki on valmistettu real ale -menetelmällä, missä on etenkin säilyvyyden kannalta riskinsä. Mutta ainakaan toistaiseksi Halmelan ei ole tarvinnut huolehtia siitä, että hyvää ainetta pitäisi heittää hukkaan. Hän sanoo, että olutkulttuurin muutoksen huomaa nyt Tampereella selvästi, ja ihmiset janoavat uusia kokemuksia. Kun Cask Room avattiin ja puskaradio alkoi soida, oluenystävät löysivät paikan nopeasti. Jos asiakkaat maistelevat yhden, noin 70 litraa tavaraa sisältävän caskin tyhjäksi alta aikayksikön, kysynnän määrästä ei tarvitse varsinaisesti kiistellä. Halmela sanookin toivovansa, että Tampereelle perustettaisiin lisää mikropanimoiden pubeja, ja aikakin olisi siihen otollinen. – Paikalliset pienpanimot pitävät hienosti yhtä ja henki on toinen toistaan kannustava. Ehdottomasti parasta palautetta on se, jos sisään astelee brittiläinen tai irlantilainen maistelemaan olutta ja toteaa, että tämähän on vallan hyvää. Silloin koen onnistuneeni siinä, mitä haluan tehdä. Kurkkaa tästä, miltä Cask Roomissa näytti tammikuussa (tekijä Mikko Syrjänen/Flycam Oy). Esitys ei valitettavasti näy mobiililaitteella.