Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Hartauskirjoitus: Mistä löydän itseni?

Tuota kysymystä olen jostain syystä kysellyt usein itseltäni palmusunnuntain tapahtumista lukiessani. Ehkä kysymys on noussut mieleen siksi, että Jeesuksen saapuminen Jerusalemiin on niin herkullisen ristiriitainen tapahtuma. Se avaa mieleen voimakkaita mielikuvia ja siihen tilanteeseen tuntuu tiivistyvän jotain todella merkityksellistä. Jerusalemin kaduilla ollaan suurten kysymysten äärellä. Olen yrittänyt arvailla miltä paikalta minä olisin tuota tapahtumasarjaa seurannut, mitä olisin näkemästäni ajatellut ja mitä nämä asiat minusta kertovat? Lähestyvän juhlan vuoksi Jerusalemin kaduilla tungeksi paikallisten lisäksi kauempaakin saapuneita juhlijoita. Rooman valtakunnan valloittaman alueen poliittinen tilanne oli herkkä ja se sai kaupungin sotilaat olemaan erityisen varuillaan. Normaaliin juhlahumuun tuli uusi jännite, kun tieto Jeesuksen saapumisesta levisi ihmisten keskuuteen. Nasaretilainen profeetta oli kerännyt jo aika lailla mainetta näyttävillä tunnusteoillaan ja väkevillä puheillaan. Nyt hänet voisi nähdä omin silmin. Olisinko minä ollut yksi niistä, jotka riensivät katkomaan palmuista oksia ja asettelivat niitä Jeesuksen aasin eteen? Olisiko minä nähnyt tuossa miehessä kansan pelastajan, kuninkaan? Ajatus uudesta, vahvasta, Jumalan valitsemasta hallitsijasta herätti monissa toivon paremmasta huomisesta, ajatuksen vapaudesta. Olisinko minä uudesta toivosta innostuneena huutanut hänen puoleensa ”Hoosianna, auta meitä”? Entäpä jos olisinkin ollut yksi opetuslapsista. Saapuminen Jerusalemiin kansan hurratessa ympärillä olisi takuulla tuntunut hurjalta. Jos olisinkin joskus epäröinyt ja ajatellut tehneeni ehkä huonon ratkaisun lähtiessäni seuraamaan tuota kiertelevää opettajaa, niin en tuona päivänä. Olisin marssinut ylpeänä Jeesuksen rinnalla ja olo olisi ollut kuin rokkitähdellä. Vai olisinko kuitenkin ollut siinä joukossa, joka katseli näitä tapahtumia huolestuneina? Tällainen kuohunta jo valmiiksi tulenarassa valtapoliittisessa tilanteessa voisi johtaa katastrofiin. Olisinko minä nähnyt Jeesuksen saapumisen typeränä ja riskialttiina provokaationa? Olisinko etsinyt kuumeisesti keinoja tilanteen rauhoittamiseksi, kansan edun vuoksi? Näihin kysymyksiin palaan aina uudestaan, mutta vastausta ei oikein tunnu löytyvän. On mahdotonta tietää mitä olisi tehnyt tuolloin, kun en oikein tiedä mitä tekisin tänäänkään jos joutuisin tuollaiseen tilanteeseen. Mutta en silti ole huolissani. Minun ratkaisuni ja minun ajatukseni eivät ole tämän evankeliumin ytimessä, vaan Jumalan ratkaisu tulla ihmisten keskelle rakkauden tähden. Minun ei tarvitse löytää itseäni, hän löytää kyllä minut.