Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Pullaakin tarvitaan

Olen tainnut viettää aika ison osan elämästäni ruokakaupoissa. Olen työnnellyt kärryjä, miettinyt mitä laittaisin päivälliseksi, katsellut kilohintoja ja etsinyt edullisinta vaihtoehtoa, katsellut parasta ennen –päiviä ja metsästänyt tarjouksia. ”Nälkä aina vieraanamme”, sanoi vanha kansa - ilman ruokaa ei ihminen oikein pärjää. Ensi sunnuntaina kirkoissa kuullaan monelle tuttu tarina siitä, miten Jeesus ruokki viisituhatta miestä pienen pojan eväillä. Viisi leipää ja kaksi kalaa riitti taittamaan ison väkijoukon nälän ja ruokaa jäi vielä ylikin. Minusta tuo kohta on aina tuntunut vaikealta ymmärtää. En ensinnäkään ymmärrä miksi ihmiset lähtivät reissuun ilman eväitä. Yllättikö matkan pituus heidät vai menikö taipaleella muuten vain jostain syystä kauemmin, kuin he osasivat odottaa. Täytyihän kuumassa ilmanalassa jokaisella kuitenkin vettä olla. Vielä paljon vaikeampaa minun on ymmärtää tekstin ihmeellisiä tapahtumia. Jostain syystä vähäinen määrä ruokaa riitti ruokkimaan koko väkijoukon. Selvästikin tässä tapahtuu ihme, vaikka muitakin selityksiä voisi keksiä. Ihme on vieläpä sellainen, että sillä on useita esikuvia Vanhassa testamentissa: Jeesus ikään kuin toistaa jo aiemmin tapahtunutta. Siis: Uskonko, että tällaista voi tapahtua, koska Jeesus nyt vaan voi tehdä ihmeitä? Haluanko etsiä luonnollisempaa selitystä vaikkapa siitä, että ehkä Jeesuksen puheet saivat toiset ihmiset jakamaan eväistään toisillekin? Ehkä tätä voisi ajatella vertauskuvallisestikin: ehtoollisella, joka tähän varmasti liittyy, voi tulla ravituksi sekä sielu että ruumis (sunnuntaina voit kokeilla tätä). Jos evankeliumia lukee eteenpäin niin huomaa, että Jeesus itse puhuu ihmisille sen suuntaisesti. Vai käykö niin, että laitan koko Jeesuksen romukoppaan, koska valhettahan tämä nyt ilmiselvästi on – ei ihmeitä hei tapahdu! Omassa elämässäni olen kuitenkin todennut, että ihmeitä tapahtuu. Lapsia syntyy. Ihmiset ystävystyvät. Elämälle löytyy tarkoitus. Koivu tuottaa lehdet oksiin keväällä. Vuodenajat vaihtuvat. Joku rakastaa minua. Ehkä sitten voi tapahtua niinkin, että ihmiset tulevat ravituiksi. Ensi kerralla ruokakaupassa toivon, että joku hymyilee minulle. Hymyilen takaisin, jos vaan kehtaan. Elämä on täynnä ihmeitä, eikä ihminen elä ainoastaan leivästä. Mikko Lehtovaara Nuorisotyönohjaaja, Nokian ev.lut. seurakunta