Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Pulmana kiroileva kakara? Näin viet lapsen törkeiltä hokemilta terän

”Taatana!” Hupsista. Lapsen ensimmäinen kirosana ei ole se vanhempien kaikkein kuumeisimmin odottama merkkipaalu. Päin vastoin, usein ensimmäinen ärräpää syöksähtää eteen odottamattomalla - ja sopimattomalla - hetkellä. Kun tehokas sana kerran on opittu, se saattaa jäädä sitkeäksi hokemaksi. Mutta tukkimiehen lailla kiroileva kolmivuotias on vitsikäs vain hetken. Miten sadattelevan naperon suu siivotaan? Romper -verkkolehden haastattelema lasten kehityksen asiantuntija toteaa, että aivan ensimmäiseksi tulee ymmärtää, miksi lapsi kiroilee. – Lapset kiroavat, koska se saa heidät tuntemaan itsensä vanhemmiksi ja vähän tuhmiksi, Maureen Healy kertoo. Todennäköisesti lapsi ei ymmärrä, mitä hänen päästelemänsä sanat tarkoittavat. Hokemista motivoi se, millaisen reaktion niillä saa aikaan aikuisissa. – Jos vanhempi kykenee pysymään neutraalina kun lapsi sano kirosanan, lapsi ei hoksaa, että tuli sanottua pahasti. Mutta jos aikuisen silmät leviävät suuriksi ja hän sanoo, ettei noin saa sanoa, lapsi tajuaa, että sanoissa oli voimaa ja niiden avulla voi aiheuttaa nolon tilanteen vanhemmalle. Healy neuvookin vanhempia riisumaan kirosanat aseista minimoimalla reaktionsa ja ohjaamalla hienovaraisesti lasta olemaan käyttämättä sanoja päiväkodissa tai julkisilla paikoilla. Lapsen käyttöön voi antaa myös lapsenomaisemman voimasanan korvaamaan oikeaa kirosanaa. Aikuisten lailla lapset oppivat sadattelemaan ilmaistakseen suurta tunnetta kuten vihaa tai turhautumista. – Kaikki ovat joskus vihaisia ja tarvitsevat sille ilmaisukanavan. Healy muistuttaa, että on muitakin keinoja päästää paineita kuin kiroilu: vaikkapa tanssiminen, musiikin soittaminen tai liikunta. Kiroilevaa lasta voi siis kannustaa etsimään purkautumiskanava muustakin toiminnasta kuin verbaalisesta päästelystä. Loppujen lopuksi kirosanojen oppiminen tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. Tärkeintä on Healyn mukaan opastaa lasta siinä, milloin niiden sanominen ääneen on sopivaa ja milloin ei. – Lapsen kanssa voi esimerkiksi sopia, että kotona saa kiroilla, mutta päiväkodissa, koulussa ja muiden lasten seurassa on käytettävä siivoa kieltä.