Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Piikkilänjärven rannat niitetään priimakuntoon – Jatkossa siisteyttä ylläpidetään osakaskunnan rakentamalla niittokoneella

Piikkilänjärvellä puksuttaa laite, josta ei kaukaa tahdo erottaa, onko se traktori vai troolari vai jotain ihan muuta. Läheltä näkee, miten leikatut kaislat alkavat kasautua koneen etuosassa olevien tankojen väliin. Varsinainen katkaisuoperaatio tapahtuu silmältä piilossa, reilun kolmen metrin syvyydessä. On tullut se aika vuosikymmenestä, kun Piikkilänjärvi pistetään priimakuntoon, ainakin Kauniaisten osakaskunnan hallitsemien rantavesien osalta. Homma saatiin alulle jo viime vuonna, ja niittokoneen ”ratissa” istuva Hannu Kolisoja Sisä-Suomen Ruoppaus Oy:stä sanookin, että mikäli vain mahdollista, niittäminen kannattaa tehdä samalle alueelle kahtena vuotena peräkkäin. Näin kaislikko pysyy kauemmin kurissa. Se on rehevöitymisen estämisen kannalta tärkeää, sillä vaikka vesikasvit ovatkin tärkeä osa järvien ekosysteemiä, niiden harventaminen tuo kaloille ja linnuille lisää elintilaa. – Niittäminen kannattaa tehdä mahdollisimman läheltä pohjaa. Jos vastaan tulee iso kivi, niin sitten tulee, ei niistä ainakaan tähän mennessä ole mitään vahinkoa aiheutunut, naurahtaa kolmisen vuosikymmentä niitto- ja ruoppaustöitä tehnyt Kolisoja. Omin käsin rakennettu Kolisoja on rakentanut niittokoneensa itse, sillä hänen aloitellessaan näitä hommia kotimaan markkinoilta ei tahtonut löytyä rantojen niittämiseen sopivia koneita. Kauniaisten osakaskunnan hoitokunta taas on niittänyt rantoja käsipelillä ja viikatteella sen, mitä ovat pystyneet, ja talvisin he ovat niittäneet jään päältäkin. Syksystä alkaen hoitokunnan tarkoituksena on ryhtyä ylläpitämään Kolisojan tekemää työtä omalla niittokoneella. Osakaskunnan puheenjohtaja Eino Haapahuhta kertoo, että he ovat haaveilleet jo pitkään kyseisestä laitteesta, mutta kun niiden hinnat pyörivät monessa tuhannessa eurossa, on hankinta tähän asti todettu liian tyyriiksi. Nyt, kun Pirkanmaan ely-keskus myönsi heille avustusta Piikkilänjärven kunnostamista varten, kone saatiin suunniteltua ja rakennettua omin käsin. Kone on pieni, se niittää puolentoista metrin syvyydeltä ja leveydeltä, kun taas esimerkiksi Kolisojan koneen niittoleveys on kolme ja puoli metriä. Hyvää jälkeä sillä silti saa aikaiseksi, Haapahuhta kehaisee. – Tuli koneelle hintaakin, mutta onneksi saimme siihen vähän tukea sieltä ja täältä. Urakointi mukaan lukien koko niittoprojektin kustannukset ovat noin 9 000 euroa, ja ely-keskuksen avustus kattaa siitä enintään puolet. Tänään niitetään, huomenna nostetaan Varsinainen niittäminen on vain yksi osa kokonaisuudesta, sillä kun kaislikko on niitetty ja Kolisoja on kerännyt korret isoksi läjäksi, läjä pitää vielä nostaa traktorinkauhalla tai muulla vastaavalla vedestä ja kuljettaa muualle. Kasvijätteen voi kompostoida, mutta usein se levitellään pelloille ja jätetään sinne hajoamaan. Nostopaikkoja Piikkilänjärvellä on tällä kertaa kolme, mikä on ihan riittävän tiheään, sillä Kolisoja sanoo kiikuttaneensa korsilauttoja joskus kilometrinkin matkan nostopaikalle. Kun niittokoneen matkavauhti pyöriii järvellä siinä neljän ja viiden kilometrin tuntinopeudessa, on helppo laskea, kuinka iso osa päivästä kuljettamiseen kuluu. Niitettävää on nyt noin 2,5 hehtaaria. Niittäminen kannattaa tehdä heinä–elokuulla, tai jos niittokertoja on useampia, niin homman voi aloittaa jo kesäkuun lopulla. Aivan rantaan asti niittokoneella ei Piikkilänjärvellä mennä, sillä sinne jätetään 5–10 metrin suoja-alue kaloille ja vesilinnuille. Ja jotteivat korsilautat lähtisi ajelehtimaan, myös avoveden puolelle jätetään niitettäessä kapea suoja-alue, joka niitetään vasta viimeisenä. – Ajelehtivat korsilautat ovat melkein pahinta mahdollista, sillä niistä vapautuu veteen ravinteita, mikä taas voi lisätä levien määrää. Ne pitäisi aina kerätä pois, sillä niittämisen tarkoituksenahan on parantaa vedenlaatua sekä vähentää biomassaa ja humuksen kertymistä pohjaan, Seppo Heinonen jatkaa. Eikä sekään mikään silmänilo ole, että lautat lilluvat järvenselällä tai ajautuvat jonkun toisen rantaan.