Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Suomalaisten rakkain mökkilintu on saapunut taas huutamaan omaa nimeään

– Kuiik-ko, kuiik-ko. Kuikkien alkuvoimainen soidinhuuto kaikuu taas riemastuttavasti järviluonnossa kuikkien palattua muuttomatkoiltaan. Ääni saattaa kantaa tyynellä järvenselällä kilometrien päähän ja kuuluu oleellisesti kevät- ja kesäillan tunnelmaan mökkirannoilla. Juhlapukuinen kuikka on järviemme ylväs ilmestys. Lintu on helppo tunnistaa harmaasta päästä ja mustavalkeasta värityksestä. Kuikan rakenne kertoo täydellisesti vesielämään sopeutuneesta lajista. Maalle kuikka nousee ainoastaan hautoma-ajaksi pesälleen, joka on laakea mätäs vesirajan tuntumassa. Pesintöjä tuhoutuu paljon säännöstelyn aiheuttamissa vedenpinnan vaihteluissa. Kuikat saapuvat heti jäiden lähdön jälkeen pesimäjärvilleen. Ensimmäiset Nokian kuikat odottelivat Saviselällä kaakkureitten kanssa pesälampien aukeamista ja viime viikonlopun kierroksella kuikkaparit löysimme jo reviireiltään Teernijärveltä ja Kuloveden Taljanlahdelta kalatiirojen kanssa. Sarkolassa kuikkapari oli palannut Otajärvelle. Sen sijaan Taulajärven vanhalle pesäjärvelle kuikka ei vielä ollut saapunut. Kuikan muita pesimäjärviä Nokialla ovat olleet Joenpohjan Tuulosjärvi, Kuljun Järvenjärvi , Alinenjärvi, Ylinenjärvi, Kalliojärvi, Ruokejärvi ja Porrasjärvi. Muutama pari pesii Kulovedellä ja Pyhäjärven Maivaselällä. Ennen maksettiin tapporahaakin... ”Kukaan ei ole niin kade, kuin kalamies.” Vanhan sanonnan sai aikoinaan kokea konkreettisesti kuikkakin, josta maksettiin tapporahaa 1800–1900-lukujen vaihteessa vahinkolintuna, kuten kaakkuristakin. Mestarisukeltajan koettiin olevan liian tehokas kalastaja. Sama kohtalo oli aikoinaan myös kalasääskellä. Kuikka ja kalasääski rauhoitettiin vuonna 1962. Ne ovatkin itse asiassa kalavesien hoitajia pyytämällä tehokkaasti ylisuuria särkikalakantoja rehevöittämästä vesiä. Rauhoitus muutti tilanteen päinvastaiseksi, sillä nykyään kuikan surmaamisesta joutuu maksamaan valtiolle 841 euroa, kaakkurista 1 682 euroa ja kalasääskestä 1682 euroa. Kuikka suosii pesinnässään kirkasvetisiä, karuja järviä ja selkävesiä. Kaakkuri, kuikan pienempi sukulaislaji suosii taas pienempiä neva- tai rämerantaisia suolampia. Kuikan pesiminen omilla mökkirannoilla on ylpeyden aihe ja osoitus järviveden hyvästä laadusta. Rakkain mökkilintumme Kuikka valittiin ylivoimaisesti rakkaimmaksi mökkilinnuksemme Birdlifen järjestämässä äänestyksessä kesällä 2010. Kuikka sai äänistä 38 prosenttia, seuraavina tulivat laulujoutsen, västäräkki ja rantasipi. Oma järjestykseni voisi olla kuikka, kalalokki, rantasipi ja västäräkki – kaikki järviluontomme tunnelman luojia. Listaan voisi vielä lisätä selkälokin ja tukkakoskelon, jotka on tulleet tutuiksi selkävesilaskennoissa kuikan ohella. Haudonta-aikana touko-kesäkuussa tulisi välttää liikkumista kuikan pesärannoilla, jotka ovat usein pieniä pesäluotoja. Häirittynä kuikka poistuu pesältä heti, jolloin pesintä on vaarassa tuhoutua varislintujen kärkkyessä tilaisuuttaan. Talveksi Mustallemerelle Maamme kuikkien päätalvehtimisalue on Mustameri, jossain määrin myös Välimeri. Birdlifen kuikkatyöryhmän seurannan kaksi kuikkaa ”Lahja” ja ”Rurik” valjastettiin tarkkoja GPS- paikannuksia muuttoreiteiltä antavilla satelliittilähettimillä syksyllä 2015. Heti ensimmäisenä syksynä selvisi kuikkien muuttoreitti Valko-Venäjän ja Ukrainan kautta Mustameren talvehtimisalueelle. ”Lahja” jätti kotikonnut 23. lokakuuta ja saavutti 27. lokakuuta Mustameren, jossa se paikannettiin 500 metrin syvyisellä avomerialueella. ”Rurik” puolestaan saapui Mustallemerelle vasta 3.12. viivyteltyään sitä ennen viikkoja Ukrainan tekojärvillä.