Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Nostalgia Kaupallinen yhteistyö

Yö, jolloin karkasin Liam Neesonin matkaan ja ajoin pääni kaljuksi – Että sellaisia pandemiaunia

Heräsin yöllä siihen, että kurkotin päätäni ylös tyynystä ja louskaisin ilmaa niin, että hampaat kalahtivat yhteen. Olin yrittänyt tavoitella valtavaa lusikallista raejuustoa. Kahdesti olen herännyt siihen, että laulan karaokea oikein voimieni tunnossa. Toivon, todellakin toivon, että siitä ei ole karannut ilmoille pihaustakaan, koska en todellakaan ole mikään laulaja. Karaokeen uskaltaudun yleensä vain nimeltä mainitsemattoman kollegan yllyttämänä, ja yleensä se menee erkkinyströmmäisesti ihan huonosti. Olen myös muun muassa muuttanut siskoni luo, koska heillä (kyllä, heillä) oli vesivahinko, karannut Liam Neesonin matkassa erämaamökille, unohtanut mennä töihin ja parturoinut itselleni tyylikään kesäkaljun. ”Painajaisia ne eivät ole, ehkä Liam Neesonia lukuun ottamatta, mutta jonkinsortin pandemiauniksi ne kuitenkin laskisin.” Olen aina nähnyt vilkkaita unia, mutta tänä keväänä ja kesänä ne ovat muuttuneet. Pääsääntöisesti olen aiemmin löytänyt niistä edes pienen linkin tunteisiini tai alitajuntaani, mutta nyt niissä ei ole päätä eikä häntää ja ne tuntuvat todellisemmilta kuin ennen. Painajaisia ne eivät ole, ehkä Liam Neesonia lukuun ottamatta, mutta jonkinsortin pandemiauniksi ne kuitenkin laskisin. Maaliskuussa alkoi ilmetä, että monet ihmiset eri puolilla maailmaa olivat alkaneet nähdä eläväisempiä, rankempia ja oudompia unia kuin ennen, tai tavallista todentuntuisimpia painajaisia. Monet uniasiantuntijat ovat tutkineet ilmiötä, ja mahdollisia syitä on esitetty monia. Esimerkiksi National Geographicin artikkelissa asiantuntijat uskovat korona-aikana tapahtuneen elämäntyylin muuttumisen ja sosiaalisen eristäytymisen johtaneen eräänlaiseen unien ideapulaan. Kuulostaahan se ihan ymmärrettävältä, että kun aika tuntuu ainakin omalla kohdallani jollakin tavalla pysähtyneen ja koko ajan on epämääräisen odottava olo, ei ole mistä ammentaa. On jännä nähdä, muuttuvatko uneni jossain vaiheessa painajaisiksi. Jos muuttuvat, olen valmis. Asiantuntijoiden mukaan voisin esimerkiksi miettiä, mitä haluaisin painajaisestani muuttaa. Minun kannattaisi kirjoittaa uusi juoni muistiin ja harjoitella sitä ennen nukkumaan menoa. Jos taas näkymätön virus saisi unessa zombien tai valtavan tappajaötökän muodon, voin käydä rohkeasti taisteluun tai vaikka kutistaa mörön mielessäni pikkuriikkiseksi. Unessahan se on mahdollista. Lisäksi ennen nukkumaanmenoa olisi syytä jättää uutiset väliin. Itse asiassa kannattaisi olla ajattelematta koko koronaa, ja ajatella sen sijaan asioita, joista haluaisi uneksia. Tätä taidan kokeilla varmuuden vuoksi heti.