Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Lapsiperheissä on tarvetta useammalle aikuiselle – yksi on usein liian väsynyt

Muistan papan hämärästi. Hän istui tuvassa aina takan reunalla, hymyili ja kiusoitteli lapsenlapsia nenää vaihtamalla. Isona tyttönä saisin samankokoisen nenän. Vähän se taisi jäädä pienemmäksi, vaikka suvun kaaret siinä onkin. Pystyn palauttamaan papan äänen vielä lähes 45 vuotta myöhemmin. Sain viettää monta kesää mummolassa, jossa tutuiksi tulivat niin pellot, mansikkapaikat kuin käärmekivikot. Kauhistelin kun pappa nylki jänistä. 12-vuotiaana laitoin pienen orvokkikimpun hänen kasvojensa viereen. Tuolloin vielä Pohjanmaalla oli tapana avata arkku pihapiirissä. Pikkutytölle jäi mielikuva, että pappa hymyili. Isän isääni en muista kuin valokuvista. Asuin 2-vuotiaaksi asti hänen kanssaan saman katon alla. Pienessä tuvassa syytinkiläiset elivät samaa taloutta. Ei ikinä tarvinnut lukita ovia, eikä kulkea avain kaulassa niin kuin koulukaverit. Meillä oli aina joku kotona. Itse havahduin isän roolin tärkeyteen vasta vanhimman veljeni häissä. Isäni hakiessa tanssimaan tajusin, että minulla ei ollut minkäänlaista tuntumaa oman isäni kosketukseen. Näin siitäkin huolimatta, että 19 vuotta asuimme samaa taloutta – hukattuja vuosiako? Halaaminen ei tullut varmaan kuuloonkaan pohjalaiselle miehelle. Onneksi tajusin, ettei se vielä myöhäistä ollut. Miten ihastuneena katselinkaan, kun pappa otti omia lapsiani syliin. Siitä lepertelystä ja heijaamisesta sain minäkin vielä osani. Mietin yhä, miksi sukupolvesta toiseen uusinnamme tätä kierrettä jossa vasta lapsenlapsille meillä olisi aikaa – ja silloinkin vain siinä tapauksessa että asumme kohtuullisen matkan päässä. Työelämän ja perheen yhteensovittaminen on käsittämättömän vaikeaa ja yhä mahdottomammaksi menee. Perheen arjen pyörittämiseen tarvitaan kahden ihmisen tulot, kaksi autoa – ja isovanhempien apua. Paljon on edistytty, kun isät pitävät isyyslomia, ottavat perhevapaata, huokuvat katseessaan lapselle turvallisuutta ja ovat läsnä. Nyt näyttää pahasti siltä, että yhä harvempi haluaa lapsia. Näyttää myös siltä, että tämäkin kirjoitus vielä kaivetaan vuosien kuluttua esiin, kun joku löytää nettiversiosta ylilyönnin tai jopa vihapuheen aineksia; yksinhuoltajien syyllistämistä, isättömien halveeraamista ja isovanhempien uuvuttamista... Ja minä vaan yritin puhua lapsen oikeudesta useampaan tasapainoiseen aikuiseen. Yksi on liian usein liian väsynyt.