Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Nostalgia Kaupallinen yhteistyö

Riitta Lindeman oli Nokian aravatalojen ensimmäisiä asukkaita – vierailu purkutaloilla herättää muistot: ”Sillä tavalla sain kohteliaan lapsen maineen”

Poutuntie 6:ssa sijaitsevassa valkoisessa kerrostalossa on juuri menossa lopputyhjennys. Tapaamme pihassa Riitta Lindemanin , 70, kanssa. Tulimme katsomaan tutut paikat vielä kerran, ennen kuin Nokian valtatien varressa sijaitsevien neljän aravatalon purku alkaa. Lindemanit kuuluivat talon ihan ensimmäisiin asukkaisiin. – Tämä talo valmistui aravataloista ensimmäisenä vuonna 1952 ja me muutimme tähän heti, kun se valmistui. Olin silloin kaksi-vuotias, Lindeman kertoo. Lindemanin nuori pari Kerttu ja Toivo olivat muuttaneet Riitta-vauvan kanssa Heinoosta Nokialle kaksi vuotta aikaisemmin Vihnuskodin lähistölle. Riitan isä oli itseoppinut kirvesmies ja mukana rakentamassa ensimmäistä aravataloa. Kun se valmistui ja perhe oli asettunut taloksi uuteen kotiinsa, Toivo jatkoi työskentelyä naapuritalon eli numero 8:n työmaalla. Siitä tuli opettajien talo, jota asuttivat opettajat perheineen. Myöhemmin rakennettiin vielä talot numero 4 ja 2. Muistot heräävät Siivousfirman henkilöstö kantaa viimeisiä tavaroita ulos talosta, kun pysähdymme G-rapun eteen. – Tässä me asuimme, toisessa kerroksessa. Asunnossa oli yksi kamari, keittiö ja sisävessa, Riitta muistelee. – Oman perheen lisäksi meillä asui välillä myös isäni nuorempi sisko. Hän oli töissä kumitehtaalla ja Heinoo oli liian kaukana, jotta sinne olisi voinut mennä yöksi junalla tai linja-autolla. Silloin tehtiin vielä kuusipäiväistä työviikkoa. Talo on päällisin puolin entisessä ulkoasussaan. Pihasta on kuitenkin hävinnyt hiekkalaatikko, jossa Riitta muistaa lapsena leikkineensä. – Kun joku tuli pihaan nurkan takaa, huusin: ”Älä mene vielä!” ja kipitin avaamaan heille ulko-oven. Sillä tavalla sain tässä talossa kohteliaan lapsen maineen, Riitta naurahtaa. Hammas aina kipeänä Riitta varoittaa, etteivät kaikki muistikuvat ole ihan luotettavia, koska hän oli alle kouluikäinen talossa asuessaan. Suurin osa muistoista on muilta kuultuja. Siitä huolimatta Riitta alkaa ladella talossa asuneiden nimiä, kun kierrämme talon ympäri, parvekkeiden puolelle. –  Tuossa oli meidän asuntomme, hän osoittaa. – Muita asukkaita olivat Kanniaiset , Gröndahlit , Laurilat , Saastamoiset ja kaupungintalolla töissä ollut neiti Kekäle . Siitä en ole varma, asuivatko he kaikki tässä samassa talossa. –  Hammaslääkäri Laurilasta pidin niin paljon, että olin jatkuvasti hammas kipeänä ja menossa näyttämään sitä Laurilalle. Itkusta tuli loppu Poutuntie 8:n jälkeen isä-Lindeman siirtyi valtatien toiselle puolelle pistetalojen työmaalle, nykyisen lukion alapuolelle. Kerttu oli töissä kumitehtaalla. Riitta oli ainoa lapsi. Nuorempi veli syntyi vasta perheen muutettua uuteen kotiinsa Kankaantaakse joulun alla 1956. Vanhempien työpäivän ajan Riitta oli hoidossa talossa asuvien muiden perheiden luona. – Jossain vaiheessa päätin, etten halua enää mennä hoitoon ja jäin yksin päiviksi kotiin. Se onnistui, koska isä oli töissä tien toisella puolella pistetaloilla ja äiti kävi kotona syömässä ruokatunnilla. – En silti tykännyt jäädä yksin. Kun äiti lähti lounaan jälkeen takaisin töihin, kuljin itkien perässä. Yhtenä päivänä siitä tuli loppu, kun Välikadun paikkeilla asuneet Linderin neidit komensivat minua: ”Nyt lakkaat itkemästä ja annat äitisi mennä töihin!” – Pelästyin varmaan sen verran, etten enää uskaltanut seurata äitiä. Yleensä neidit olivat hyvin ystävällisiä. Taksiautoilija hoopotti Talon numero kahdeksan valmistuttua asukkailla oli hyvät pyykkipalvelut: mankeli ja pyykkitupa. – Ne käytiin varaamassa numero kahdeksassa asuneelta talonmieheltä. Se oli minun hommani. Saunakin taloista löytyi, mutta Lindemanit kävivät lauantaisin kylässä ja saunomassa äidin sukulaisilla Koskenmäessä. – Jossain vaiheessa olin hoidossa taksiautoilija Jaska Gröndahlin perheessä. Tytär Sinikka oli minua vähän vanhempi ja ihailin kovasti hänen teerenpilkkujaan. Halusin samanlaiset ja Jaska neuvoi: ”Katso vessanpönttöön, sieltä tulee pilkkuja.” –  Kun äiti sitten tuli kotiin, hän ihmetteli löytäessään minut kyykyssä pöntön luota. Syy selvisi, kun Jaska paljasti, mitä oli minulle sanonut. Pääsemme vielä pikaisesti kurkistamaan sisälle Riitan perheen asuntoon. – Tutulta täällä näyttää, Riitta toteaa ja osoittaa, missä mitkäkin huonekalut ennen sijaitsivat. – Tuossa oli äidin ja isän sänky, tuossa minun nojatuolisänkyni ja tuolla seinustalla nukkui Raili meillä yöpyessään. Ylhäältä vedettävä vessanpönttö on sentään vaihtunut jossain vaiheessa modernimpaan, ja vessan nurkkaan on ilmestynyt suihku. Puutalokeskustan aikaa Aravatalot rakennettiin Nokialle, kun kaupungissa oli vielä puukeskusta. Tärkein liikekatu oli Harjulla, lähellä tehdasta. – Urheilukenttä ja linja-autoasema olivat kumitehtaan ja Harjun välissä. Siellä oli myös tori. Poutunpuiston paikalla oli kosteikkoa, Pirkkalaistorin tilalla sorakuoppa, Tyttölässä tönötti kahvimyllytaloja eikä nykyisen kaltaista Välikatua vielä ollut. Kauppoja oli kuitenkin monta. Lähin niistä oli Poututien 4:n kivijalassa. Subwayn talon paikalla oli Silmolan kauppa, Pepperin talon paikkeilla talouskauppa, Hakalan kauppa Valtatien mäessä ja Mataran kauppa valtatien mäen päällä. Lisää keskustan kauppoja oli Harjulla ja sen tuntumassa. Myös maatalous näkyi keskustan tuntumassa. Penttilän iso maatalo sijaitsi nykyisen Penttilän puiston kupeessa. Lindemanien uuteen kotiin Kankaantakana kuljettiin vielä Nahkolan talon lehmäaitauksen kautta. Kankaantaakse muutettuaan Riitta aloitti koulun ja kävi ensimmäisen vuoden Kankaantaan vanhaa puukoulua. Sitten valmistui Kankaantaan nykyinen alakoulu ja Riitta pääsi sinne koulua jatkamaan. Alkuvuosina 3-kerroksiset aravatalot erottuivat selvästi ympäristöstään, kuten myös pistetalot. Nokialla suosittiin pitkään hyvin matalia kerrostaloja. Pistetalot kuuluivat harvoihin poikkeuksiin normista. – Vasta ihan viime vuosina Nokialle on alettu rakentaa korkeammin. Maamerkki oli ensimmäinen oikea tornitalo. Entä mitä mieltä on aravatalojen ensimmäisiin asukkaisiin kuulunut, Nokiaa rakentaneen miehen tytär lapsuutensa kotitalon purkamisesta? – Antaa mennä vaan. Näitä taloja on tekohengitetty jo vähän liiankin pitkään.