Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Nostalgia Kaupallinen yhteistyö

Kun elämä ei mennytkään niin kuin piti

Olipa kerran unelmia. Oli toiveita. Oli tulevaisuuden suunnitelmia. Oli millimetrintarkoilla spekseillä, ylenpalttisella innolla ja nuoruuden optimismilla maalattuja karttoja elämän reiteistä. Oli loppuelämä nähty palkitun elokuvan lailla, jokainen jalanjälki ennalta piirretty ja käsikirjoitukseen rustattu. Tahtoa, tarmoa ja toiveikkuutta tehdä todeksi kaikki se, mikä minulle kuuluu. Kaikki, mikä oli elämäni kirjaan kirjoitettu. Kaikki, minkä eteen oli ponnisteltu ja nähty niin paljon vaivaa. Mutta entä sitten, kun elämä ei mennytkään niin kuin piti? Käsikirjoitus päätetäänkin kirjoittaa uudestaan kesken matkan. Harva meistä etukäteen osaa varautua niihin kiertoreitteihin mitä elämä saattaa eteemme heittää. Ei kenenkään elämä kulje loputtomiin junanlailla kiskoilla, mutta tipahtaminen raiteilta saattaa silti tulla shokkina. Mitä minä nyt teen? Eihän tämän elämän näin pitänyt mennä. Yhtäkkiä seisot vailla varmuutta pystyssä pysymisestä ja epävarmoin askelin kuljet kohti seuraavaa päivää, tietämättä varmaksi miten sinne päädyt. Vai päädytkö lainkaan? Tehtäväksi jää keräillä rippeet itsestään, etsiä minuutensa uudestaan ja kasata elämänsä palikoita uuteen järjestykseen. Neuvojia riittää näihin tilanteisiin kyllä. Ota itseäsi niskasta kiinni. Ryhdistäydy. Kaiva esiin sisäinen voimaeläimesi ja taistele takaisin pinnalle. Hanki harrastus. Oksenna tuskasi lenkkipolulle ja vedä sen jälkeen hymy korviin, ryhti suoraksi ja jatka matkaa. Piirrä uusi kartta. Maalaa siitä parempi kuin alkuperäisestä. Uskalla olla jotain muuta kuin mitä sinulta odotetaan. Uskalla aloittaa alusta. Aina ei tarvita neuvonantajaa, eikä oikopolkua suruajan paremmalle puolelle. Mitä jos antaakin itsensä märehtiä menetettyjä unelmiaan. Sallii itkun saatella hetkestä toiseen ja jokaisen tuskaisen askeleen aiheuttaman viiltävän kivun. Ottaa murheen hetkeksi toverikseen rinnalle kulkemaan ja hyväksyy sen, että tulemme toistaiseksi viettämään aikaamme yhdessä. Ei pyrikään heti sisuuntumaan ja hyppäämään surusivujen yli, vaan hyväksyy ne osaksi elämänkirjaansa. Voi kun oppisimme näkemään, että se oma elämä ei ole ainut, mikä ei mene juuri niin kuin piti. Jos jokaisen mutkan voisi ottaa oppituntina, niin löytäkäämme ainakin armon merkityksen. Se mistä toisen tuomitsen tänään saattaa löytyä omalta polulta huomenna. Se mikä näyttää epäonnistumiselta saattaakin olla toisen ihmisen haaveiden karilleajo. Elämä ei aina mene niin kuin piti, mutta ei se lopu vaikka se kehystetäänkin uudelleen. Olipa kerran unelmia. Ja sitten tuli uusia unelmia.