Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Kun lapsen luovuudelle antaa tilaa, syntyy helmiä: ”Tehtäis näistä sun koneista pienoisnäytelmä päiväkotiin, semmoinen kahden miehen dialogi”, ehdotti 6-vuotias ikämiehelle

Kuusi täyttä Tampere-talon salillista koki Carmen-oopperan helmikuussa. Niin minäkin. Ilta tulvillaan ikivihreiksi nousseiden sävelmien tenhoa, temperamenttisen mustalaiskaunottaren intohimoa. Sotilaita, salakuljettajia, tupakkatehtaan tyttöjä ja toreadoreja – komeaa kaikki. Syvimmältä sydänalaani kouraisi oopperan uskomaton lapsikuoro. Heti ensimmäisessä näytöksessä monikymmenpäinen lauma resuisiksi puettuja lapsia riemuiten hyppeli katsomon takaa kohti näyttämöä laulu raikaen. Sieltä vyöryi nuoruuden pitelemätön luonnonvoima. Laulumarssin, vieläpä ranskankielisen, jokainen jalan- ja nuotinisku osui täydellisesti kohdilleen. Katsomossa itkin onnesta, että noilla nuorilla on elämässään tilaa harrastukseen – vaikka rankkaan ja vaativaan – mutta sellaiseen, jossa he ovat juuri omimmillaan. Kosketus nuoreen luomisvimmaan tarjoutui myös toimittaessani Nokia-Seuran tarinakirjaa, johon lapset maalasivat kuvat. Kävin lukemassa Pirkan opiston oppilaille tarinoita kuvitusta varten. Oli häkellyttävää, miten äkisti pieni käsi alkoi hahmotella kuvaluonnosta kerronnan edetessä ja mikä yksityiskohta tarinassa lapsen silmin nähtynä oli se tärkein juttu. Ihailuni kuvataideopettajille siitä, miten he saivat ohjattavansa inspiroitumaan uudesta aiheesta kerta kerralta. Monen kirjoittajan kanssa olin hionut tarinan tekstiä jo pitkään. Minulle heittäytyminen turvalliselta kirjainriviltä vapaaseen pudotukseen kuvataiteen keinoin oli huikaiseva kokemus: antaa luovalle lapselle tilaa. Kuusivuotias sukulaispoikani asuu Helsingin asfalttiviidakossa. Esikoulun alkaessa hän joutui vaihtamaan päiväkotia. Se oli kova paikka aralle lapselle, koska tutut nurkat ja kaverit oli jätettävä. Mutta poikaa lykästi: ystäväkseen löytyi toinen saman kohtalon kokenut, ujo tyttö. Eteviä lapsia molemmat, lukivatkin jo suoraan. Tarhan tädit osaavat asiansa. Kun oli joulujuhlan aika, tulokkaiden rohkeutta kasvatettiin pyytämällä heidät tilaisuuden juontajiksi. Sain olla paikalla. Tyttö ja poika lukivat juontonsa vuorotellen, jännittihän se. Toisen lukiessa toinen piteli mikrofonia ja halausotteella kumppania olkapäästä – millaista aitoa rinnalla olemista! Pikkupojan unelma täyttyy hänen päästessään meille maalle. Täällä on traktori, lumilinko ja ruohonleikkuri. Uudenvuoden vierailulla hän kysyi puolisoltani, koska tulet Helsinkiin. – Tehtäis näistä sun koneista pienoisnäytelmä päiväkotiin, semmoinen kahden miehen dialogi. Ajatelkaa, hyvät ihmiset: yleisön edessä, oma tilansa ottaen, kahden miehen dialogi – esiintyjän minänsä löytäneen kuusivuotiaan ja ikämiehen. Kirjoittaja toimii Nokia-Seurassa ja on kotiseutuunsa umpirakastunut.