Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Nostalgia Kaupallinen yhteistyö

Olen maskikyylä

Pidin ensimmäisen kerran maskia jo ennen joukkoliikenteeseen annettua maskisuositusta. Siihen aikaan siitä oli puhuttu, mutta virallista maskisuositusta ei oltu laitettu voimaan. Halusin tietää miltä maskin pitäminen tuntuu. Onko se muka niin hirveän vaikeaa? Kyllähän nyt yhden maskin läpi hengittää ihan hyvin. Jouduin myöntämään, että maskin pitäminen oli aluksi inhottavaa. On se välillä vieläkin. Kun juoksin bussiin kankainen maski naamalla, olin jo vähällä ottaa sen pois heti alkuunsa, koska hengästyneenä maskin pitäminen tuntui ylivoimaiselta. Hetken päästä hengittäminen onnistui jo paremmin. Oli hassua liikkua julkisesti maski päässä, kun tuntui, että ihmiset katsoivat pidempään kuin normaalisti. ”Hei en ole kipeä! Haluan vain pitää huolta yhteisestä terveydestä.” Sitten maskisuositus vihdoin tuli ja ajattelin, että voin vihdoin pitää maskia ilman, että kukaan tuijottaa. Olin kuitenkin mielessäni pettynyt kuinka vähän maskit aluksi lisääntyivät. Bussiin saattoi nousta pysäkiltä seitsemän ihmistä, joista yhdellä oli maski. Ymmärrän kyllä sen, että on monia syitä siihen, miksi jollain ei maskia ole, enkä halua näitä ihmisiä syyllistää. Silti odotin hieman enemmän joukkovoimaa ja solidaarisuutta. Onneksi olen huomannut, että maskien käyttö lisääntyy koko ajan. Perjantaina bussilla kulkiessani huomasin, että jo noin puolet matkustajista käyttivät maskia. En ollut enää outo näky aamuliikenteessä. Miksi minä sitten vouhotan tästä maskista ja tarkkailen sen käyttöä? Miksi en voi antaa ihmisten vain olla, vaan kyylään herkeämättä muiden tekemisiä? Viime kevät oli itselleni valehtelematta todella rankka. Jouduin jättämään unelmani taakseni ja palaaman kesken vaihdon takaisin Suomeen, jossa minua odotti karanteeni ja päälle kaatuvat seinät. Opiskelijana minun ei onneksi tarvinnut huolehtia elannosta, kuten monien muiden suomalaisten, mutta minun oli vaikea käsitellä yksiäisyyttäni. Lähipiirini kuului muutama riskiryhmäläinen, joten en uskaltanut nähdä ystäviäni. Jos tämän kaltainen tilanne on vältettävissä maskeilla, pidän sellaista ilomielin. Ehkä olen naiivi, kun ajattelen, että tällä tavalla virus häviää, mutta haluan tehdä edes jotain. Minulle se on pienempi paha pitää maskia verrattuna uusiin kokoontumisrajoituksiin. Haluan uskoa siihen, että maailma palautuu vielä joskus edes jollain tavalla normaaliksi. Siksi pidän minä pidän joukkoliikenteessä maskia ja toivon, että jos sinulla on siihen mahdollisuus, niin sinäkin pidät.