Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Huumori on hyvä keino ravistella luutuneita rakenteita – ei siis anneta sen kuolla

Yksi rakkaimmista tietämistäni sketsihahmoista on aikanaan Soitinmenoissa nähty Heikki Kinnusen esittämä toimittaja Ilkka Terävä. Sympaattinen ja nallemainen persoona, joka ei toivonut kenellekään pahaa. Toimittaja Terävä oli Ihminen, joka teki töitä koko sydämestään. Hän ei lannistunut edes siitä, että oli aina väärässä paikassa ja väärään aikaan. Ilkka Terävä huhuili yksin milloin missäkin. Siitä huolimatta hän oli aina rehellinen. Ilkka Terävä hallitsi läpinäkyvän tiedonkulun. Hän raportoi avoimesti keikoiltaan. Kerrankin hänen olisi pitänyt haastatella pääministeriä, mutta ministeriä ei näkynyt, niin kuin ei ketään muutakaan. Terävä selosti suoraselkäisen rehellisesti olevansa täysin yksin eduskuntatalon edustalla. Muistelen rakkaudella myös Ilkka Terävää astetta rouheampaa persoonaa, Kummelissa nähtyä uutistoimittaja Mauno Ahosta. Maunolla oli uskomaton taito rantautua kansan pariin. Varsinaisena uutishoksnokkana. Hänellä oli ilmiömäinen kyky keskittyä täysin epäolennaiseen. Näiden ansioituneiden journalistien lisäksi tulen kaipaamaan koulukavereitani, niin ikään Kummelista tuttuja Satua ja Tuijaa. Näiden leidien valmistautumista juhliin oli suorastaan riemukas seurata. Kaikki nuoret naiset tietävät, että juuri se valmistautuminen on koko homman pointti. Tärkein vaihe iltaa. Kun on huolella valmistautunut, voikin sitten loppuillan murjottaa nyrpeänä. Kaipaan myös Hymyhuulissa esiintyneitä Akia ja Turoa. Noita kahden erilaisen teinipojan prototyyppiä. Sanomattakin selvää on, että suuren aukon sydämeeni on jättänyt meteorologi Erkki Nyströmin lähetysten loppuminen. Mistä minä nyt saan tietää ensi vuoden sään? Kaikki edellä mainitsemani hahmot ovat aivan mainioita. Niihin on helppo samaistua. Ne naurattavat vielä vuosien jälkeen. Hahmojen esittämät hokemat elävät vieläkin. Siitä on aikaa, kun viimeksi olen nähnyt jonkun sketsihahmon, joka todella saa minut nauramaan. Kunnon hahmoja ei enää synny, koska millekään ei saa nauraa. Mielensäpahoittaminen on nyt muotia kaikissa keskusteluissa. Ihmiset eivät enää erota hyväntahtoista vitsiä siitä, että joku loukkaa toista tahallaan, tarkoituksenaan aiheuttaa toiselle paha mieli. Vitsit eivät ole tärkeitä vain siksi, että nauraminen on hauskaa, sillä huumori on myös hyvä keino pöyhiä luutuneita rakenteita. Esimerkiksi Hymyhuulia tekemässä ollut käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja Kari Kyrönseppä on kertonut, että yksi sarjan vitsien tarkoitus oli tiettyjen tunnettujen ennakkoluulojen ravistelu. Ajatuksena oli, että katsojat saavat itse itsensä kiinni ennakkoluuloistaan. Ei pöllömpi ajatus.