Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Eurovaalikone

Lapsemme joutuu vaihtamaan koulua kaksi kertaa vuoden sisällä, koska Nokialla ei enää jaeta toissijaisia koulupaikkoja – Onko se lapsen edun mukaista?

Olemme hankkineet Harjuniitystä tontin, jolle alamme pian rakentaa omakotitaloa. Uuteen kotiin pääsemme muuttamaan vuoden lopussa. Esikoisemme aloittaa ensi syksynä koulun. Nämä kaksi seikkaa yhteen laskemalla kuvittelin, että hänen koulutaipaleensa aloitus parin sadan metrin päässä tulevasta kodistaan sijaitsevassa Harjuniityn koulussa olisi lähinnä ilmoitusasia. Soittaessani kaupungille tulevasta osoitteenmuutoksesta kuulin, että Nokian kaupunki ei enää jaa toissijaisia koulupaikkoja. Toisin sanoen vuoden alussa tulleeseen koulupaikkapäätökseen, joka riippuu sen hetkisestä asuinpaikasta, ei voi pyytää muutosta ellei halua valittaa saman tien aluehallintovirastoon asti. Aluehallintovirastosta taas valitukset ilmeisesti palautetaan hylättyinä takaisin, joten sitä vaihtoehtoa meille ei edes suositeltu. Lapsemme siis päätynee toiseen kouluun ensimmäiselle luokalle, ja voi vaihtaa koulua kun muutamme, tai jos mieluummin pidämme hänet samassa koulussa koko lukuvuoden, saamme hakea toissijaista koulupaikkaa ja hän voi vaihtaa koulua vasta toisen luokan alussa. Ilmeisesti tällä sivistyslautakunnan uudella päätöksellä haetaan selkeitä linjauksia, jotka helpottavat ja nopeuttavat päätöksentekoa kaupungin organisaatiossa ja lisäksi täyttävät koulut tasaisemmin. Jos pääasia on jälkimmäinen, en ymmärrä, miten puoli vuotta kestävä vierailu toisessa koulussa auttaa tähän asiaan. Päätöksellä ei kuulemani mukaan ole myöskään rehtoreiden keskuudessa varauksetonta tukea. Ymmärrän tämän, sillä he joutuvat vastailemaan epätietoisten vanhempien puheluihin, järjestämään koulupaikkoja kuitenkin uusiksi viimeistään vuoden päästä, ja kaikkein tärkeimpänä: he tietävät työnsä puolesta, miten tällainen voi vaikuttaa lapseen. Kärsijänähän tässä on se seitsemänvuotias lapsi, jonka tärkein sosiaalinen ympäristö vaihtuu kokonaan kaksi kertaa vuoden sisällä. Vaikka lapsemme on sosiaalisilta taidoiltaan ihan ikätasollaan ja häntä on varhaiskasvatettu vaihtuvissa lapsiryhmissä useiden vuosien ajan, on koulun aloittaminen varmasti hänelle stressaava ja jännittävä tilanne. Saati sitten se, että saman joutuu toistamaan uudessa paikassa, uusien ihmisten kanssa taas puolen vuoden päästä. Uskoisin, että kasvavalla Harjuniityn alueella meidän lapsemme ei ole ainoa samassa tilanteessa oleva. Toivoisin sivistyslautakunnalta mahdollisuutta yksilöllisempään harkintaan vastaavissa tapauksissa, jotta lapsilla olisi mahdollisimman miellyttävä ja turvallinen koulun aloitus. Pyytäisin lautakunnalta myös vastausta siihen, miten tällaisessa päätöksenteossa toteutuu lapsen etu. Eskarilaisen äiti