Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Blogit Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Kummi kummallinen

Kuka on ollut hyvä kummi? Aika harva. Minä olin hyvä kummi yhden kummilapseni elämän kolme ensimmäistä vuotta. Asuttiin lähekkäin ja aikaa oli nuorena opiskelijana loputtomasti myös kummilapselle. Leikittiin, luin kirjaa, hoidin vauvaa vanhempien saunavuoron aikana. Erehdyin luulemaan, että olen aika hyvä kummi. Sitten tuli muutto toiselle paikkakunnalle, työ, satojen kilometrien välimatka, oma perhe ja loputon lista kaikenlaisia velvollisuuksia. Nopeasti katosi ajatus siitä, että olisin hyvä kummi. Myöhemmille kummilapsille olen ollut vielä surkeampi kummi. Ei ole ollut aikaa eikä voimia hoivata, kun syli on ollut omia lapsia täynnä. Silti vain iloisesti läikähtää sielussa, kun pääsee näkemään kummilapsen elämän järjestyneen hyvin. Silti olen surrut ja toivonut parasta kun elämän vaikeuksia on tullut kummilapsien elämään, sekä tietysti kyynelehtinyt konfirmaatioissa. Ihminen tarvitsee ihmisiä joille olla erityinen, eri tavalla merkittävä kuin kaikki muut. Sitä kummius on, joku ihminen on erityinen, minulle annettu. Kummilapsen lakkiaisissa eräs kummi sanoi, että he ovat joka ilta perheen iltarukouksessa siunanneet kummilasta. Joka ilta! Kyllä ihmistä voi rakastaa myös kaukaa. Toki lähellä voi antaa enemmän konkreettista, mutta rukous ei ole matkasta kiinni. Rukous on vain päätös antaa edes pieni hetki ajastaan kummilapsen muistamiselle. Esirukous ja siunaus ovat välittämistä ja rakkautta. Samalla kun puhuu Jumalalle kummilapsesta, tulee hoitaneeksi myös pitkän siivun kristillistä kasvatusta. Kummin tehtävä on siunata. Siunata kummilasta silloin, kun elämän on hyvää ja onnellista. Siunata kummilasta silloin, kun elämä näyttää synkkiä kasvojaan. Kummin tärkein tehtävä on siunata. Siunata häntä, joka on ystäväksi annettu. Sanna Erkanaho pastori