Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Suoniemen Raittiusseuran piirustus- ja kirjoituskilpailu poiki mielikuvituksellisia satuja ja informatiivisia tekstejä

Julkaisemme Suoniemen Raittiusseuran piirustus- ja kirjoituskilpailun parhaimistoa. Jimi Tulppo: Mitä metsästä voi saada Metsässä on paljon puita, marjoja ja sieniä. Metsässä on kiva käydä koska siellä on todella rauhallista ja metsässä voi nähdä monia eri eläimiä. Minä tykkään metsässä ulkoiluttaa koiria. Metsästä voi saada lehtiä, kokemuksia, ruokaa, marjoja, sieniä. Metsässä on myös hauska olla kavereiden kanssa leikkimässä vaikka mitä. Ja tutkimassa metsän hienoja asioita, esim. puita, keppejä, kiviä, sieniä ja syödä ihan vaan metsässä olevia marjoja kavereiden kanssa. Menen metsään siksi että siellä on kiva leikkiä kavereiden kanssa ja saa olla ulkona samaan aikaan. Minun mielestäni metsässä parasta on se, että siellä on niin paljon puita ja marjoja ja niin paljon mahdollisuuksia keksiä kavereiden kanssa vaikka mitä leikkejä ja metsä on niin monipuolista ympäristöä jossa ei tiedä mitään mitä seuraavan nurkan takaa paljastuu, onko siellä elämiä vai paljon sieniä ja marjoja. Metsässä on hauskaa kiipeillä puissa ja olla omien lemmikkien kanssa lenkillä, poimimassa marjoja ja olla piilosta koirien kanssa. Minä itse olen rakentanut metsään yhden todella ison ja hienon majan kaikista irtonaisista oksista ja lehdistä mitä olen metsästä löytänyt ja siellä minä leikin kavereiden kanssa monta kuukautta kunnes joku oli sen rikkonut. Mutta sitten löysimme kallion ja rupesimme leikkimään siellä isompina poikina Suomen puolustajia, mikä oli kyllä todella hyvä ja hauska leikki ja kyllähän meillä on tälläkin hetkellä leikki, jonka nimi on Apinat ja yksi setä. Se on leikki jossa yksi on setä ja loput on apinoita. Metsissä tykkään tutkia kaikkia erikoisen muotoisia kiviä ja keppejä suurennuslasilla. Eemeli Ylivakeri: Mitä metsä meille antaa Metsä antaa turvaa eläimille. Metsästä saa ravintoa. Metsä toimii monen ihmisen elinkeinona. Esimerkiksi paperiteollisuuden suhteen. Metsässä voi olla jokamiehenoikeuksien kanssa. Tietenkin metsässä voi retkeillä kunhan kerää kaikki roskat ja muut sinne jätetyt tavarat. Metsä on siinä mielessä erittäin tärkeä, koska siitä me ihmiset saadaan happea. Metsä on erittäin hyvä paikka rauhoittua koska siellä on niin hiljaista. Metsä on maapallon keuhkot. Metsä on täynnä raitista ilmaa. Metsä on maapallon tärkein asia! Emma Malminen: Mitä metsästä voi saada Metsästä voi saada vaikka mitä, jos vain tekee sen eteen asioita. Kun olen metsässä, saan hyvin rauhallisen ja vapaan tunteen. Tunnen itseni vapaaksi, ja hyvin onnelliseksi. Haistan raikkaan ilman tuoksun. Luonto on ihanan värikäs ja lehdet leijailevat taivaalla. Yhtäkkiä kuuluu hirveä rääkäisy: – Täällä on paljon kukkia! Ihmettelen hetken, ja pian juoksen katsomaan, ja näen paljon pieniä kukkia. Pian kuuluu uusi kiljaisu: – Ja täällä on herkullisia sieniä! Menin katsomaan ja näin hirveän monta sientä. Huomaan sienien keskellä pienen lehden, lehti on punainen ja siinä on kaksi mustaa pistettä, kuin kaksi kirkasta silmää. Hetkonen, huomaan ihan niin kuin se olisi liikkunut, kuulosti siltä kuin se puhisisi jotain. Sitten lehti katosi tuulen mukana. Pian kuulin taas saman äänen, joka huusi: – Täällä on paljon keppejä joista voisi rakentaa majan! Juoksin aivan innoissani keppikasalle ja aloin rakentaa majaa. Pian huomasin harmikseni että maja ei pysynyt kasassa, menin pettyneenä istumaan kalliolle. Pian tajusin että minä voin sitoa kepit kiinni jollain, ja aloin etsiä jotain köydeksi sopivaa asiaa. Pian löysinkin heinää, joka oli tarpeeksi vahvaa ja tarpeeksi pitkää. Sitten kuulin huudon: – Valmis! Juoksin katsomaa ja kas kummaa maja oli pystyssä ja sidottu tiukasti heinillä. Menin sisään ja huomasin sen olevan täynnä sammalta. Maja on kotoisa, pehmeä ja mitä ihmettä vieressäni oli taas se sama lehti, mikä oli ollut sienien keskellä.Olin aivan varma että se oli se sama outo lehti. Mutta nyt kuulosti siltä kuin karhu olisi kuorsannut, säikähdin ja kurkkasin ulos, siellä ei ollut mitään. Ihan niin kuin ääni olisi tullut majan sisältä. Käännyin ja toivoin että majassa ei olisi karhua, mutta mitä ihmettä siellä ei ollut muuta kuin pieni lehti. Aloin miettiä olisiko mahdollista että lehti eläisi. Otin lehden käteeni ja aloin tutkia sitä. Käänsin lehden ja se avasi silmänsä. Säikähdin ja tiputin lehden maahan. Se huusi: – Mikä sua vaivaa! Ei anneta edes nukkua rauhassa. Sanoin että olin hyvin pahoillani. Kysyin: –  Onko lehdellä nimeä? – Tottakai lehdellä on nimi, lehti tiuskaisi. – No mikä se nimi on, kysyin jo vähän kärttyisenä. – Mun nimi on Lemu, Lemu huusi. Tämä salaperäinen lehti tai oikeastaan Lemu oli siis auttanut minua majan rakentamisessa. Mietin hetken kiitänkö vai en. Päätin olla kiittämättä. Pian kuuli hirveä rääkäisy: – Tiedätkö mitkä on käytöstapoja, yleensä kiitetään. Päätin sittenkin kiittää, kun se oli ihan hermona. Tuntui hyvin oudolta. Aloin miettiä. Miksi lehti puhuu?Miten se on mahdollista? Mutta kaikista isoin kysymys on, mietin: miten se jaksoi kantaa keppejä? Kävin keräämässä sieniä ja laitoin ne eväsrasiaan. Keräsin myös kukkia ja katselin vielä hetken maisemia. Sitten lähdin kotiini pohtimaan päivän tapahtumia. Mietin matkalla kotiin, kerronko äidille lehdestä vai en. Päätin olla kertomatta. Kun äiti kotona kysyi, mitä olin tehnyt, annoin äidilleni kukat ja sienet ja äiti oli tyytyväinen. Hän sanoi: – Oletpas sinä ollut ahkera tänään. Ja antoi vielä suukon poskelleni. Menin nukkumaan. Seuraavana päivänä menin takaisin metsään. Näin lehden, sieniä, kukkia ja majan. Huokaisin helpotuksesta. En ollutkaan kuvitellut koko juttua. Ajattelin: –  Onpa tämäkin seikkailu! Juoksin lehden luo ja otin sen käteeni, ja juoksin kalliolle.Aloin puhua lehden kanssa ja juttelimme metsän asioista. Sain selville, että metsässä on mukava vanha karhu nimeltään Otso. Metsässä oli myös sammakkoperhe, johon kuuli isä Ursula, äiti Oona ja pikkuinen lapsi Titti. Kävin joka ikinen päivä metsässä ja tapasin myös sen ystävällisen karhun. Lehdestä tuli minun paras kaverini. Ja hoidimme Tittiä joka lauantai. Nina-Maria Jäntti: Mitä metsästä voi saada Olipa kerran pieni tyttö nimeltään Sofia, joka asui ison metsän vieressä. Hänellä oli isä, äiti ja paljon ystäviä. Aamulla Sofia meni kavereiden kanssa metsään hakemaan ainesosia lounaalle ja jälkiruoalle. Lounaaksi he tekivät sienikeittoa ja he tarvitsivat siihen erilaisia sieniä. Jälkiruoaksi he leipoivat marjapiirakkaa johon he tarvitsivat erilaisia marjoja. Silja, Wilma ja Milja ovat Sofian kavereita. He ovat kaikki samalla luokalla. Kun he olivat keräämässä metsästä ainesosia, niin silloin Wilma huokaisi: – Täällä on niin ihanan rauhallista ja hiljaista, mutta linnunlaulun viserrys kuuluu vaan. –  Niin on, Silja sanoi. Marjapiirakan ainesosiin kuuluu: mansikoita, mustikoita, vadelmia ja puolukoita. Sienikeiton ainesosiin kuuluu: herkkutatteja ja kanttarelleja. Kun tytöt saivat kerättyä ainesosat, he lähtivät kotiin. Tytöt huomasivat matkalla jotain omituista, sillä he näkivät isoja ja pieniä jalanjälkiä. Pienempiä jalanjälkiä oli aina kolme peräkkäin ja isompia jalanjälkiä kaksi vierekkäin, mutta he jatkoivat kuitenkin matkaa. Kotona tytöt alkoivat tehdä lounasta ja jälkiruokaa. Sofia huomasi että yksi ainesosa puuttui, se oli mustikka. Hän lähti hakemaan mustikoita sanomatta tytöille mitään. Matkalla Sofia huomasi taas jalanjäljet. Hän ei halunnut jäädä tutkimaan jälkiä, vaan jatkoi matkaansa. Sofia löysi mustikat mutta eri paikasta kuin viimeksi. Hän keräsi mustikoita, mutta niitä ei ollut tarpeeksi Sofia jatkoi matkaansa eteenpäin ja mietti: –  Olenkohan jo liian pitkällä, minun pitäisi jo varmaan palata kotiin. Hän löysi kapean polun, joka johti pieneen rantaan. Siellä oli soutuvene. Sofia souti veneen pienelle saarelle. Saarella oli todella pimeää ja siellä oli paljon pitkiä sekä lyhyitä puita, ne näyttivät samalla pelottavilta ja hupsuilta. Siellä kuului outoja ääniä. Sofia mietti: –  Jos täällä olisi se isojalkainen otus niin mitä se tekisi minulle? Olisikohan se karhu tai joku metsään kuuluva iso eläin. Puiden takaa vilahti pitkä ja karvainen violetti otus. Aloin miettiä: –  Olikohan se isojalkainen otus? Minua alkoi pelottaa. Se otus kiersi minua, kuulin vaan ääniä, mutta en nähnyt mitään. Aloin kävellä eteenpäin, en nähnyt mitään. Törmäsin johonkin karvaiseen asiaan, se oli iso karvainen otus. Säikähdin, tuntui että minulle tapahtui jotain omitusta, Päässäni alkoi pyöriä, kuulin kun otus puhui. Hän huusi: –  Olen Hiilijalanjälki, olen Hiilijalanjälki, olen Hiilijalanjälki! Sen jälkeen en enää tajunnut enkä kuullut mitään mitä ympärilläni oli tapahtunut. Kun heräsin, tajusin, etten enää ole saarella. Mutta kysymys heräsi: missä minä sitten olen? Vasemmalla puolella oli iso pöytä, jossa oli paljon pääkalloja ja timantteja. Oikealla puolella oli pieni aarrekartan näköinen lappu ja sen vieressä oleva aarrearkku. – Hän oli varmaan kiinnostunut aarteista, Sofia totesi. – Uskoisin että tämä paikka on hänen kotinsa, Sofia ajatteli. Tässä paikassa oli todella pieni katto. Se oli kivinen ja terävä. Sofian piti löytää uloskäynti, mutta häntä vastaan tuli Hiilijalanjälki. Hän pelästyi ja lähti pakoon luolan toiseen päähän, mutta hänen takaa kuului silti kovat tömistykset eli Hiilijalanjälki oli Sofian perässä. Hän ei jaksanut enää juosta, joten hän pysähtyi. Sofia oli luolan toisessa päässä. Siellä oli pienen pieni ruskea ovi. Sofia näki luolan seinässä punaisen napin. Hän juuri ja juuri ylettyi painamaan nappia. Kun hän painoi nappia, koko seinä avautui pienen pieni ovi mukanaan. Sofia yllättyi kun hän näki ison lauman vihreitä ja limaisia peikkoja, jotka vahtivat Hiilijalanjäljen suurta viherlimatimanttia. Peikot olivat Hiilijalanjäljen alaisia. Sofia ajatteli, että hän tarvitsisi apua Siljalta, Wilmalta ja Miljalta. Sofia muisti että hänellä oli radiopuhelin aina mukana ja kaikilla muillakin oli. Sofia muisti ja sanoi: –  Silloin kun minä, Silja, Wilma ja Milja olimme 1. luokalla, me keksimme agenttiryhmän SWSM. Silloin tutkimme vain pikku katoamisia ja erilaisia pikku keissejä. Sen jälkeen me ei olla enää pidetty meidän agenttiryhmää kasassa. – Mutta voimme aloittaa sen taas, Sofia innostui. Sofia kutsui Siljaa, Miljaa ja Wilmaa: – SWM Kuuluuko? Kaikki vastasivat samaan aikaan: – Kuuluu, mikä hätänä? – Etkö ole hakemassa niitä mustikoita, Wilma kysyi. – Täällä on se kadonnut timantti, Sofia huusi radiopuhelimeen. Timantti, jota peikot vahtivat, oli metsän isännän aarre, joka oli kadonnut vuosia sitten. – Missä? Me tullaan heti, tytöt sanoivat kauhistuneena. Sofia sanoi vielä radiopuhelimeen: – Toivottavasti löydätte perille, se on sellainen pieni polku joka johdattaa rantaan. – Minä uskon että me löydetään, Milja totesi. Tytöt löysivät polun kautta rantaan, jossa oli soutuvene. Onneksi kaikki kolme mahtuivat samaan veneeseen. Kun he pääsivät saarelle, Silja huomasi puiden välissä olevan valoisan polun. Se johti Hiilijalanjäljen ja peikkojen luolaan.Tytöt eivät uskaltaneet mennä etukautta, niin he päättivät mennä takakautta. Kun tytöt pääsivät sisään he löysivät Sofian. –  Hyvä kun te löysitte perille, Sofia sanoi. –  Pitäisikö meidän löytää joku kirja millä meidän pitäisi tuhota nämä oliot, Silja kysyi. –  Hyvä idea, Sofia sanoi mietteliäänä. Tytöt lähtivät etsimään kirjaa luolasta. – En usko että se olisi täällä, Milja sanoi. –  Niin, miksi ne muka säilyttäisi sitä täällä, Wilma totesi. Yhtäkkiä Silja kaatui kiven päälle. –  Mikä se oli, Wilma kysyi, – Astuin vahingossa jonkun kiven päälle ja toi aukes, Silja sanoi ja osoitti seinää. Tytöt menivät katsomaan mitä siellä oli. Siellä oli Hiilijalanjäljen ja peikkojen tuhousloitsukirja. – Mitä minä sanoin, tiesin että se on täällä, Silja ylpeili. –  Mutta miksi ne säilyttävät sitä täällä ja mitä ne sillä tekevät, Milja ihmetteli. –  Ne ei varmaankaan halua että kukaan löytää sitä ja että niitä tuhotaan, Wilma sanoi epävarmasti. – Joo uskoisin niin, Silja sanoi. Tytöt lähtivät metsään etsimään ainesosia tuhoamisloitsua varten. Wilma tiedusteli Siljalta, joka piti loitsukirjaa kädessä. –  Mitä ainesosia siihen loitsuun kuuluu? –  Loitsuun kuuluu havunneulasia, mutaa, sammalta, kastematoja, myrkkymarjoja ja kärpässieniä. – Muta löytyi, Milja huusi. – Havunneulaset ja kärpässienet löytyi, Sofia huusi. – Täällä on kastemadot ja sammal, Wilma huusi. – Mutta missä on myrkkymarjat? En löydä niitä mistään, Silja ihmetteli. – Kallion reunalla voisi olla marjapensaita, Milja sanoi. Tytöt lähtivät kalliolle etsimään myrkkymarjoja. –  Löysin, ne ovat tuolla alhaalla, Wilma sanoi. – Mutta millä me saadaan ne tuolta, Silja kysyi. – Sain ne, Milja huusi alhaalta. – Missä välissä sinä sinne ehdit mennä, Sofia ja Wilma kysyivät samaan aikaan. – Ihan äsken, mutta en pääse täältä pois, Milja sanoi. Menkää te tekemään se liemi-loitsu valmiiksi ja tuhotkaa ne oliot. – Okei nähdään pian, kaikki huusivat samaan aikaan Miljalle. Milja heitti myrkkymarjat pussissa kallion reunalle, josta tytöt saivat marjat ja he lähtivät tekemään loitsua. Sitten kun he olivat sekoittaneet ainekset yhteen loitsu oli valmis. Heidän piti opetella vielä loitsun sanat. Sofia luki kirjasta: –  Hjj tuhotaan nyt, hjj tuhotaan nyt, peikot mukanas ota pois! Se oli loitsu, jolla tytöt pystyivät tuhoamaan Hiilijalanjäljen. He menivät takaisin luolaan peikkojen luo. Tytöt astuivat kaikki samaan aikaan huoneeseen, jossa peikot olivat. Lattian keskellä oli iso neliö. He olivat sen sisällä. Silja astui ensimmäisenä neliön keskikohtaan. Astumisen jälkeen neliö alkoi täristä ja siitä kohtaa lattia lähti pois alta. Lattian alta paljastuivat portaat. Tytöt menivät portaita alas, kunnes he tajusivat että timantti oli vieläkin peikoilla. He jatkoivat kuitenkin matkaa. Tytöt aikoivat hakea timantin sen jälkeen kun he olivat käyneet alhaalla. – Onneksi peikot nukkuivat eivätkä he nähneet että menimme tänne, Silja huokaisi. – Niinpä, Wilma iloitsi. Yhtäkkiä aukko jälleen sulkeutui. – Just, nyt me jäätiin jumiin, Sofia harmitteli. – Hei, katsokaa, se timantti on tuolla, Silja huusi muille. – Eli se timantti joka oli peikoilla, se oli väärennetty, Sofia sanoi epävarmasti. – Joo, niin se oli, Wilma sanoi. – Jee, me saatiin timantti ja viedään se metsän isännälle, Silja iloitsi. Mutta sitten Hiilijalanjälki tuli tyttöjä vastaan. Kun Sofia näki Hiilijalanjäljen, hän lausui äkkiä loitsun sanat: – Hjj tuhotaan nyt, Hjj tuhotaan nyt, peikot mukanas ota pois! Lausunnan jälkeen tytöt huomasivat kun Hiilijalanjälki katosi yhtäkkiä pois. Hiilijalanjälkeä ei ollut enää. – Hyvä Sofia sä tuhosit sen, Silja ja Wilma huusivat iloiten samaan aikaan. – Mennään katsomaan onko peikot vielä täällä, Sofia sanoi. He menivät katsomaan peikkoja, mutta neliö ei enää auennut. Silja painoi neliön keskikohdasta ja neliö aukesi taas. Silja muisti sen, koska hän oli tehnyt sen viimeksikin. Peikkojakaan ei ollut enää, sillä Sofia tuhosi nekin. Tytöt lähtivät etukautta pois luolasta timantti mukanaan.He halusivat ottaa myös muut peikkojen ja Hiilijalanjäljen keräämät aarteet. Kartta joka oli aarrearkun vieressä oli oikea reitti oikean timantin luo. He eivät tarvinneet sitä enää, koska he löysivät timantin jo. Luolan edessä tytöt huusivat: – Hyvä me, SWS. M-kirjainta ei kuulunut. He muistivat että Milja oli vieläkin siellä kallioilla. Tytöt lähtivät hakemaan Miljaa. Kun he saapuivat kalliolle Sofia sanoi: –  Ei enää Hiilijalanjälkeä eikä peikkoja ja timanttikin saatiin. –  Jee, Milja huusi alhaalta. Tytöt nostivat yhteisvoimilla Miljan ylös. Kun kaikki olivat ylhäällä, ne huusivat: – Hyvä me, SWSM. Tytöt jatkoivat matkaansa ja veivät timantin metsän isännälle. Hän asui metsän keskellä pienessä talossa ilman naapureita. Isäntä kysyi tytöiltä: –  Mistä löysitte tämän, tämä oli minun kallein aarteeni, joka on ollut kauan kadoksissa. –  Se on pitkä tarina, tytöt nauroivat. Kiitos kuitenkin todella paljon, isäntä kiitteli. –  Olkaatte hyvä, tytöt sanoivat. Tytöt jatkoivat vielä agenttiryhmän pitämistä tämän keissin jälkeenkin. Ryhmän päämaja sijaitsi Hiilijalanjäljen ja peikkojen luolassa. Nelliina Nyman: Mitä metsästä voi saada? Minä kävin pari päivää sitten metsässä ja mietin, että mitä kaikkea metsästä voi oikeasti saada. No istahdin sitten siihen kannolle ja ajattelin hetken aikaa. Hetken tutkiskeluni jälkeen tajusin, mitä metsästä voi saada. Katsoin marjoja ja tajusin, että niitä voi poimia ja sen jälkeen syödä, jopa linnut hyötyvät marjoista. Minä en silti tajua, miksi niin vähän ihmisiä käy marjassa. Marjoista on hyötyä ihmiskunnalle eikä marjoja saa todellakaan tuhota! Niistä voi tehdä marjapiirakkaa, kakkua, hilloa ja kaikkea muuta. Esimerkkejä marjoista on: puolukka, metsämansikka, mustikka ja vadelma. Vadelma ja metsämansikka eivät ole niin yleisiä marjoja, niitä löytyy enemmän kadun reunoista ja ihmisten pihoista. Marjoja voi siis kasvattaa. Marjoista voi tehdä mehua ja se on hyvää, ainakin mummuni tekemä. Marjat ovat tärkeitä ainakin leivontaan. Sitten, kun olin päässyt yli marjoista, huomasin kannon, jonka päällä olin äsken istunut. Luulin, että metsästä ei saisi kaataa puita, mutta katsoin netistä, ja kyllä puita saa kaataa maanomistajan luvalla. Esimerkiksi polttopuista on hyötyä, samoin paperista ja monista muista puusta tehdyistä tavaroista. Puu on myös tärkeää, koska sitä kautta saa lämpöä. Jos polttopuita laittaa takkaan ja laittaa tulen ja lehtiä syttyy, takka ja talo lämmittyy, samoin pihalla, jos tekee nuotion. Nuotio lämmittää eniten pakkasella, jolloin voi vaikka samalla paistaa makkaraa. Seuraavaksi eläimet: metsässä liikkuu paljon eläimiä ja ihmisiä. Eläimistä saa iloa, mutta joissain tilanteissa myös riistaa, koska ihmiset metsästävät. Eläimet tuovat myös iloa. Joissain tapauksissa eläimet kuuluvat henkiseen, mutta joskus myös aineelliseen antiin. Kun kävelin joenvartta pitkin, eteeni tulivat sienet. Sienissä on hauskaa se, että jos haluan sienen minun pitää etsiä se. Sienet ovat herkullisia, niistä voi tehdä muhennosta, keittoa, kastiketta ja kaikkea muuta, vaikka piirakkaa! Sienet kuuluvat aineelliseen osaan, ne poimitaan ja sitten syödään niin kuin marjat. Sienet ovat tärkeitä! Jotain sieniä on vaikea löytää, esimerkiksi kantarelli. Jotkut sienet ovat myrkyllisiä eikä niihin saa koskea tai etenkään syödä niitä. (Hyvä esimerkki niistä on valkokärpässieni, joka on hyvin myrkyllinen). No se sienistä. Mieleeni tulee vapaa-aika, jonka voi ihan hyvin ansaita metsässä. Se kuuluu hengelliseen osaan. Vapaa-aika metsässä voi tarkoittaa vaikka yötä metsässä tai pelkkää istuskelua kannolla tai sammaleella. Ei tarvitse tehdä mitään, jos siltä tuntuu. Minulla on allergioita enkä siksi voi olla paljon metsässä muuta kuin talvella ja syksyllä. Silloin kasvit, puut ja kukat eivät kukoista. Se on tosi harmi, koska haluaisin käydä enemmän metsässä ja nauttia elämästä sillä tavalla. Kasvit ovat eläimille, ihmisille ja maapallolle tärkeitä samoin kukat, jotka tuottavat yllättävän paljon siitepölyä. Linnut hyötyvät sillä tavalla, että linnut voivat syödä kasveja ja ihmiset tekevät niistä muita tärkeitä asioita. Tuoksuja on erilaisia, esimerkiksi kukkien tuoksu, ruuan tuoksu ja muut, mutta minun lempituoksuni on ihan vaan luonnon ja ennen kaikkea metsän tuoksu, koska luonto ja metsä tuoksuu niin puhtaalle, vaikka kaikkialla ei valitettavasti ole puhdasta. Se on harmillista. Kävelen polunvartta ja kuulen erilaisia ääniä: lintujen siritystä, muiden eläinten ääniä, ihmisten kävelyä. Äänet ovat ihania ja ne rentouttavat. Metsässä tulee usea ihminen iloiseksi, ainakin minä. Iloiseksi tulee monella tavalla ja yksi niistä on metsä. Kun ihminen halaa puuta hän saa rauhaa ja voimaa. Rauha on tärkeää esimerkiksi masennuksesta kärsivälle. No siinä oli kaikki mitä sain metsästä selville (tällä kertaa). Metsä on ihana paikka ja sinne kannattaa ehdottomasti mennä. Saara Kulmala: Mitä metsästä voi saada? Metsä, öisin synkkä ja pimeä paikka. Päivisin taas valoisa ja eloisa paikka. Mitä ihmeellistä sieltä voikaan löytyä? Se on kysymys, johon on liian monta vastausta. Nyt selvitämmekin, mitä kaikkea metsästä voi saada. Maailmassa on monia erilaisia metsiä, joista voi löytyä vaikka mitä. Japanin pinkeistä metsistä voi esimerkiksi löytyä sushia. Italialaisissa metsissä voi kasvaa pizzaa puussa. Eikö olekin ihmeellistä? Niin minustakin ja keksin sen ihan itse. Noniin vitsit sikseen ja asiaan. Suomalaiset metsät ovat kauniita ja vihreitä. Varsinkin silloin, kun sataa vettä. Metsistä voi löytää vaikka kuinka paljon sieniä. Soma lempisieneni onkin kauniin keltainen kantarelli, joka oikein nauttii vesisateesta. Joskus äitini kerää myös ”karvalaukkuja”. Ne ovat kai karvaisia ja ruskeita. Niin minä ainakin luulen. Jos minä menisin metsään, en kyllä yhtään tietäsi, mitä etsisin, jos etsin ”karvalaukkuja”. Siirrytäänpä sienistä marjoihin. Oletko koskaan käynyt metsässä keräämässä marjoja? Minä olen ja monesti. Se on muuten erittäin tylsää hommaa. Oletko etsinyt lakkoja, mutta et löytänyt? Kannattaisi käydä suolla, koska sieltä niitä löytyy. Tai niin ainakin minun vanhempani väittävät. Itsehän en ole koskaan lakassa käynyt. Jos isäsi menee joskus lakkaan, ole valmiina vastaanottamat suon syömät ja vedellä täytetyt saappaat, sillä se on erittäin todennäköistä. Mitenkäs mustikat? Kai sinä olet niitä kuitenkin kerännyt? Etkö olekin? Mitä sinä sitten sieltä metsästä olet etsinyt? Minun täytyy viedä sinut joskus mustikkaan ja kertoa kaikki asiat mustikoista. Minun täytyy vain ensin itse opiskella kaikki mustikoista ja sitä en ole tekemässä lähiaikoina, joten pääsit helpolla. Ei mustikoista sen enempää. Mihin asiaan siirtyisimme seuraavaksi? Voisin kertoa jotain omasta lähimetsästäni. Kyseinen metsä onkin tien toisella puolella eli erittäin lähellä. Kyseinen metsä on eskareiden ja koululaisten käytössä päivittäin. Siksi se onkin täynnä kaikkia hienoja majoja ja rakennelmia, joita he ovat tehneet. Sitten mennään hieman ikävämpään asiaan, joka liittyy lähimetsääni. Siellä on ennen ollut kaatopaikka, jonne ihmiset veivät roskansa. Metsästä löytyy edelleen lasipurkkeja ja muita roskia, jotka eivät maadu. Muuten se metsä on oikein mukava paikka ja sieltä löytyy paljon sieniä ja marjoja. Joissain metsissä on paljon eläimiä. Mutta joskus metsät kaadetaan ja eläimet lähtevät sieltä. Se on ikävää, että eläimet eivät saa olla metsissä rauhassa, vaikka niiden pitäisi. Jotkut harrastavat metsästystä eli ampuvat eläimiä. Joissain metsissä on hirvitorneja, joista voi vaania eri eläimiä. Metsästä voi siis saada myös eläimiä. Olisimmeko jo valmiita? Mitä muuta metsästä voi vielä saada? Tässä taisikin olla kaikki tärkeimmät asiat. Metsästä voi siis saada: sieniä, marjoja, suon syömiä ja vedellä täytettyjä saappaita, roskia ja eläimiä. Nyt kysymykseesi on vastattu. Tätä kaikkea metsästä voi saada. Joonas Utriainen: Mitä metsästä voi saada? Oletko koskaan miettinyt mitä metsästä voi saada? Voiko sieltä saada henkistä rauhaa? Voiko siellä nähdä elämää? Voiko metsästä kerätä syötävää? Vastaukset näihin kysymyksiin lukee tässä! Metsästä voi saada henkistä rauhaa, koska siellä on erittäin rauhallista. Metsään on hyvä mennä esimerkiksi riidan jälkeen rauhoittumaan. Metsästä saa happea. Osa maailman hapesta tulee metsistä. Sieltä voi saada myös kuumoituksen, jos kuulee ääniä, joten ole tarkkana metsässä! Kun kävelee metsässä, stressi laskee ja aivot alkavat toimia. Rentoutuminen on helppoa myös metsässä. Metsästä saa myös puuta, kiveä, marjoja, sieniä, riistaa, lähdevettä ja kasveja. Riista on eläinten lihaa. Sitä saa metsästämällä. Lähdevesi taas on pienessä ja syvässä, yleensä pyöreässä kuopassa. Se näyttää likaiselta mutta se on niin puhdasta, että sitä voi juoda. Se on myös kylmää. Puuta saa kaatamalla niitä. Puusta tehdään esimerkiksi huonekaluja. Puusta voi muuten tehdä paperiakin, josta tehdään lehtiä, ja talouspaperia. Mutta siitä tehdään paljon muutakin. Kivestä voidaan tehdä taloja ja vaikka erilaisia laatoituksia. Metsistä voi kerätä marjoja, joista voi tehdä kotona mehuja ja hilloja. Niitä kerätään myös teollisuuteen ja siellä tehdään niitä samoja hilloja ja mehuja. Esimerkiksi puolukoista ja mustikoista tehdään hilloja ja mehuja. Metsissä voi telttailla, patikoida ja leikkiä. Telttailu on kivaa ja siellä rauhoittuu yhdenkin yön aikana paljon. Voi kalastaakin, jos löytyy pieni järvi tai joki. Majan rakentelu on myös yksi tapa nauttia luonnosta. Metsä on myös monien eläinten koti. Siellä asuu hirviä, karhuja, peuroja, lintuja, jäniksiä, käärmeitä, kettuja, susia, karhuja ja ötököitä. Niitä on vaikea nähdä, koska ne ovat yleensä arkoja. Esimerkiksi hirvi voi tuijottaa sinua koko ajan, kun olet metsässä, mutta sinä et itse sitä hirveä näe, koska ne ovat erinomaisia piiloutumaan. Tässä oli hieman ohjeistusta metsän ihmeistä. Siellä on elämää. Voi saada ruokaa. Voi saada henkistä rauhaa. Voi nähdä elämää. Voi tehdä ja kokea monia hienoja asioita, joita et ikinä uskoisi kokevasi. Siis metsää kohti! Topi Rikkinen: Mitä metsästä voi saada? Metsästä voi saada vaikka mitä: sieniä, marjoja, kukkia ja sammalta eli erilaisia luonnonantimia. Metsästä voi myös saada hyviä muistoja ja metsässä voi rauhoittua sekä saada erilaisia ajatuksia. Sanotaan, että metsässä kävely vähentää stressiä. Mutta katsotaan, miten Oskari nauttii metsässä. Todella kauan sitten eli poika nimeltään Oskari. Oskari oli pitkään halunnut mennä metsään. Metsä oli valoisa ja kiehtova. Ja sitten eräänä kirkkaana päivänä Oskari päätti mennä metsään. Oskari rakasti erilaisia sieniä ja marjoja. Hänen lempisienensä oli suppilovahvero ja hän toivoi, että hän löytäisi runsaan määrän eri sieniä ja marjoja. Oskari tallusti kohti metsää, kunnes jonkinlainen pieni eläin livahti puun takaa Oskarin edestä. Oskari lähti juoksemaan eläimen perään, kunnes se katosi. Kun Oskari katsoi ympärilleen, hän huomasi runsaasti erilaisia marjoja, sieniä sekä peuroja niityn reunalla juomassa joella. Hän keräsi rauhassa sieniä ja totesi, että metsästä voi tosiaan löytää vaikka mitä, muun muassa sieniä ja marjoja sekä täältä voi saada rauhaa, jos sitä haluaa. Oskari oli palaamassa kotiin, mutta yllättäen hän eksyi polulta. Hän käveli eteen päin kunnes saapui isolle kalliolle. – Vau, metsästä ei vain voi kerätä asioita, täältä voi saada kokemuksia, ideoita sekä hienoja valokuvia, Oskari totesi. Oskari lähti taaksepäin sama polkua mistä tulikin ja hetken kuluttua näkyi onneksi tuttu puu. Sen saman puun takaa livahti eläin, kun Oskari oli menossa metsään. Hän meni kotiinsa, paistoi sienet ja maistoi todella hyvän maun. Oskari meni parin päivän jälkeen metsään uudestaan, mutta tällä kertaa hänellä oli mukanaan kaverinsa Einari. He olivat aiemmin kokeneet metsissä paljon yhdessä. He olivat uineet, keränneet marjoja sekä sieniä. He ovat olleet eri vaelluksilla ja retkillä. Heillä on paljon hyviä kokemuksia metsistä. Oskari halusi näyttää Einarille paikat, joissa oli ollut pari päivää sitten. He kävelevät kohti metsää ja metsässä sijaitsevaa niittyä. Hetken kävelyn jälkeen he saapuivat niitylle, joka oli yhtä hieno kuin ennen. He päättivät käydä vielä kalliolla, koska Oskari lupasi saada Einarin suun loksahtamaan auki. Hetken kuluttua he saapuivat kalliolle ja kuten Oskari oli ennustanut, Einarin suu aukesi, koska maisemat olivat aivan mielettömän upeat. Metsäkokemuksia voi jakaa, vaikka kertomalla ja näyttämällä. Oskari näytti Einarille paikkoja, joista molemmat saivat hyvät kokemukset ja maukkaat sienet. Nokian Uutiset julkaisee voittajapiirustukset ja -kirjoitukset muutamassa eri osassa. Tämä on kolmas ja viimeinen osa.