Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Vauvakato vaivaa Suomea – Moni päätyy lykkäämään vauvaunelmia odottaessaan parempaa taloudellista tilannetta, jota ei ehkä tulekaan

Suomalaisvauvat käyvät vuosi vuodelta harvinaisemmiksi. Syntyvyys on laskenut koko 2010-luvun, eikä loppua näy. Viime vuosina syöksykierre on vain jyrkentynyt. Vuosi 2018 jää tilastoihin kaikkien aikojen pienimmällä vauvamäärällään. Tuolloin päivänvalon näki ensimmäisen kerran vain 47 577 lasta. Muutos on nopea, sillä vielä vuonna 2010 lapsia syntyi yli 60 000. Poliitikkojen puheissa onkin alkanut vilahdella termi ”synnytystalkoot” ja siihen kannustaminen. Ikäväkseni täytyy tuottaa pettymys moisen termin viljelijöille – ei kukaan tee lasta valtion hyvinvointia ajatellen. Pieni tuhiseva ihmisenalku halutaan kotiin ihan muista syistä. Toki päätöksenteolla voidaan edesauttaa ja tai hidastaa monen perheen kasvamista. Perheiden etujen parantaminen on varmin keino saada vauvatilastot kasvuun. Taloudellisella tuella on vaikutusta erityisesti pienituloisten perhehaaveiden toteuttamiseen. Opintojen tai pätkätyörumban keskellä moni päätyy lykkäämään vauvaunelmia vuodesta toiseen odottaessaan parempaa taloudellista tilannetta, jota ei ehkä tulekaan. Toisaalta äitiys- ja vanhempainvapaan kustannukset rasittavat edelleen erityisesti naisvaltaisia aloja ja pieniä yrityksiä. Tämä johtaa siihen, etteivät naiset ole houkuttelevaa rekrytointimateriaalia. Nainen tuntuukin olevan aina väärässä elämänvaiheessa työmarkkinoita ajatellen. Joko hänen pelätään jäävän äitiysvapaalle tai sitten hänellä on pieniä lapsia, joiden sairastelut lisäävät poissaoloja. Lasten kasvaessa nainen alkaa olla vanha urakehityksen pyörteisiin. Monien tukiverkot ovat myös puutteellisia, jolloin perheen ja työelämän yhdistäminen voi käydä raskaaksi. Jokainen vanhempi tarvitsee välillä hengähdystauon työn ja lastenhoidon väliin. Uskoisin, että tämä on yksi kriittinen piste, jota lapsettomat miettivät. Niin usein kuulen huokauksia, että en jaksaisi tuollaista elämää. Monen lapsiperheen pelastus on eläkkeellä oleva mummo, joka rientää tarvittaessa avuksi. Valtion puolelta elämää voisi tukea uudenlaisilla työelämän joustoilla, joilla voisi varmistaa, ettei elämä käy liian uuvuttavaksi. Entä mihin on hävinnyt lähes tyystin lapsiperheiden kotiapu, joka kannattelisi haastavien hetkien yli? Kaikkea ei voi jättää hyväntahtoisen mummokaartin varaan.