Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Anniina Pohjonen tekee huippusuosittuja striimejä autoista ja moottoripyöristä ympäri Pirkanmaata ja elää sillä: ”Kuolemaani toivotaan lähes joka toinen päivä”

Kaikki alkoi räiskintäpeli Counter-Strikesta. Pirkanmaalla asuva Anniina Pohjonen , joka tunnetaan livestreampalvelu Twitchissä myös nimellä Anniina, uppoutui pelaamisen maailmaan vuonna 2014 sairastuttuaan harvinaiseen suolistobakteeriin. Hän oli vuoden ajan niin sairas, ettei pystynyt poistumaan kotoaan. Aikaa tappaakseen Pohjonen alkoi pelata Counter-Strikea, joka oli hänelle tuttu yläkouluajoilta. – Kun paranin, jatkoin pelaamista ja jäin siihen koukkuun. Ystävät kehottivat minua kokeilemaan striimaamista huvin vuoksi, Pohjonen kertoo. Striimaaminen tarkoittaa suorien lähetysten kuvaamista. Pohjoselle kertyi seuraajia Twitchissä, ja hän alkoi käyttää striimaamiseen entistä enemmän aikaa. Pikku hiljaa hän ryhtyi striimaamaan pelien lisäksi harrastuksistaan: autoista, moottoripyöristä ja muun muassa kalastuksesta. Livelähetyksissä hän esiintyy joskus yksin, mutta yleensä ystäviensä kanssa. Nyt neljä ja puoli vuotta myöhemmin hänellä on Twitchissä huimat 61 000 seuraajaa ja yli 4 miljoonaa näyttökertaa. – Twitchissä on paljon tarjontaa, mutta kukaan naisstriimaaja tai suomalainen striimaaja ei tee samaa kuin minä. Siksi ihmiset ovat löytäneet striimieni pariin ja heidän on ollut helppo samastua tekemääni sisältöön. Yksi striimi eli livelähetys voi kestää kolmesta yhdeksään tuntiin. Moni ei tule ajatelleeksi, että striimaaminen vaatii sekä henkistä että fyysistä kestävyyttä. Pohjosella on diagnosoitu selkärangan rappeuma, joka aiheuttaa hänelle päivittäin kipuja. – Olen vasta hiljattain oppinut, että minä olen oma työvälineeni, ja omasta jaksamisesta on pidettävä huolta. Ymmärsin pitää ensimmäisen lomani vasta parin vuoden striimaamisen jälkeen. Huippujulkkis? Joskus iltapäivälehdet ovat nimittäneet Pohjosta huippujulkkikseksi tai huippustriimaajaksi. Tällaiset otsikot saavat hänet voimaan pahoin. – En pidä siitä, että minusta kirjoitetaan noin. Suomessa yksikään pelkkä striimaaja ei ole julkisuuden henkilö. Esimerkiksi Teemu Selänne ja Mika Häkkinen ovat julkkiksia. Minulla on ulkomailla ystäviä, joilla on miljoonia seuraajia, eivätkä hekään koe olevansa julkisuuden henkilöitä. Nykyään Pohjonen striimaa ammatikseen, ja hänellä on yleensä noin viisi lähetystä viikossa. Striimeissä hän puuhastelee usein autojen, veneen tai moottoripyörien parissa. Tavallisesti Pohjonen striimaa myös erilaisista auto- ja moottoripyörätapahtumista, mutta koronan takia tapahtumarintamalla on ollut viime aikoina hiljaista. Viikonloppuisin Pohjonen ajelee ympäri Pirkanmaata ystäviensä kanssa ja striimaa siitä seuraajilleen. – Katsojien on mahdollista vaikuttaa siihen, mitä striimeissäni tapahtuu. Monesti he vinkkaavat paikoista, missä on menoa. Striimaaja on kuin reportteri: minun on oltava siellä, missä tapahtuu. Striimaamisen hienous on siinä, että nauhalle saattaa tallentua mitä omituisimpiakin tapauksia. Kerran Pohjonen poltti jalkansa moottoripyörän pakoputkeen, ja hän yritti viilentää kolmannen asteen palovammaa nakkipaketilla. Lopulta hänen oli pakko ajaa terveyskeskukseen. Striimi oli vaimennettuna mukana laukussa, jossa yli tuhat katsojaa odotti, mikä Pohjosen jalan kohtalo on. – Lopulta minut otti vastaan lääkäri, joka kysyi, että olenko kenties se Anniina, jonka vesijettistriimejä hän on katsellut! Naamani venähti, ja myönsin olevani sama henkilö. Lääkäri repesi nauruun, Pohjonen kertoo ja nauraa. Kerran hän sai lähetyksen aikana ennätyskalansa, kahdeksankiloisen hauen. – Vaikka äkkiseltään voisi kuvitella, ettei livelähetyksessä nappaa ollenkaan. Intohimona autot Vauhti ja vaaralliset tilanteet ovat aina olleet lähellä Pohjosen sydäntä. Ensimmäisen autonsa hän osti 14-vuotiaana – salaa vanhemmilta, tietenkin. – Ostin kesätyörahoillani auton paikalliselta rekkakuskilta. Hän hinasi sen yön pimeydessä pihaamme. Aamulla vanhemmat tulivat huoneeseeni huutamaan, että mikä ihme tuo valkoinen Volvo tuolla pihassa on! Sain pitää auton viikon verran, mutta sitten minun piti myydä se pois. Seuraavan autonsa Pohjonen osti 16-vuotiaana sillä ehdolla, että vain hänen täysi-ikäiset ystävänsä saavat ajaa sillä. Veri veti autojen pariin niin voimakkaasti, että peruskoulun jälkeen Pohjonen päätti suunnata ammattikouluun autoalalle. Opinto-ohjaaja epäili, ettei nuori tyttö pärjää autoalalla. Siitä Pohjonen sisuuntui. – Päätin, että minähän pärjään. Suoritin kaksoistutkinnon, ja sen jälkeen opiskelin ammattikorkeakoulussa autoinsinööriksi. Lisäksi suoritin vielä myynnin tutkinnon. Pohjonen työskenteli monta vuotta Laakkosella työnjohtajana. Ne vuodet olivat raskaita: hän teki pitkää päivää autoliikkeessä ja pisti striimin pyörimään heti työpäivän jälkeen. Striimin päätyttyä hän ehti nukkua muutaman tunnin, kunnes oli taas herättävä töihin. Elämäntapa oli kuormittava, ja ajatus täysipäiväisestä striimaamisesta alkoi houkutella. – Vielä ammattikorkeakoulussa ajattelin, ettei minusta ole yrittäjäksi. Haaveilin pitkästä urasta autoalalla. Lopulta kahden työn tekeminen kävi niin raskaaksi, että päätin ottaa riskin. Kävin yritysneuvojalla, ja laitoimme pystyyn yrityksen, ennen kuin ehdin sisäistää koko asiaa. Tulevaisuus automaailmassa Pohjonen tiedostaa, ettei mikään ole ikuista. Hän ei kuitenkaan aio lopettaa striimaamista vielä moneen vuoteen. – Tulevaisuudensuunnitelmani liittyvät autoihin ja moottoriurheiluun jollakin tavalla, se on varmaa. Rallia olisi joskus hauska kokeilla, mutta se on tällä hetkellä vain unelma. Olen käynyt ajamassa harrastuksena jokkisradalla ja saanut vähän tuntumaa kilpaa ajamiseen. Striimaamisella on nimittäin myös varjopuolensa, ja niistä Pohjonen puhuu enemmän kuin mielellään. Hän on huolissaan siitä, että nykynuoret haaveilevat striimaajan, influencerin eli vaikuttajan tai esimerkiksi videobloggaajan ammatista. – Tällaiset ammattihaaveet ovat toki hienoja, mutta tie menestykseen vaatii uhrauksia ja ponnistelua. Tätä ammattia ei pysty tekemään ilman näkyvyyttä, ja se on valitettavasti suurin varjopuoli. Näkyvyys tuo mukanaan kateutta ja vihaa. Pari kertaa Pohjonen on joutunut sulkemaan striimin ja purskahtanut itkuun. – Minun kuolemaani toivotaan lähes joka toinen päivä, mutta silloin kun solvaukset liittyvät perheeseeni, kiusaaminen menee yli. Twitchissä ongelmana on, että rekisteröitymiseen tarvitsee vain sähköpostiosoitteen. Kun häirikkö saa bannit yhdelle tilille, hän pystyy luomaan välittömästi uuden tilin toisella sähköpostiosoitteella. Kiusaaminen ei lopu Erityisesti nuoret kuvittelevat, että internetissä voi huudella nimimerkin takaa mitä tahansa joutumatta vastuuseen. – Viimeisin ikävä tapaus oli, kun puhuin striimissä, ettei syövällä vitsaileminen ole okei. Monilla läheisilläni on ollut syöpä, ja vaarini on kuollut syöpään. Siitä alkoi viikkoja kestänyt häiriköinti, Pohjonen kertoo. Hänen mukaansa ihmiset kyselivät striimeissä, mihin Pohjosen vaari on haudattu, jotta pääsisivät virtsaamaan haudalle. Vihakommenttien aallon oli aloittanut yksi henkilö, 17-vuotias poika, joka jäi tietenkin kiinni. – Yleensä tekijä on nuori henkilö, joka on hyvin peloissaan, koska tietää tehneensä väärin. Kasvotusten kukaan ei uskaltaisi tai edes haluaisi sanoa samoja asioita kuin anonyymisti. Nettikiusaaminen ei ole Pohjoselle mikään uusi asia, sillä häntä on kiusattu lapsuudesta lähtien. – Kouluaikoina tytöt olivat kateellisia siitä, että tulin toimeen poikien kanssa. Olin aina sellainen kaikkien kaveri, ja mielenkiinnon kohteeni olivat samoja kuin pojilla, joten luonnollisesti tulin toimeen heidän kanssaan. Pohjonen arvelee, että kiusaamisen taustalla oli kateus – vaikka hänen mielestään siihen ei ollut mitään erityistä syytä. Kilttiä ihmistä on helppo kiusata Pohjosen isä on työskennellyt aina ulkomailla. Tällä hetkellä vanhemmat asuvat Dubaissa, missä Pohjonen käykin veljensä kanssa lomailemassa aina silloin tällöin. Pohjonen kertoo, että heidän perheensä on aina erottunut joukosta. Heillä on paljon autoja, sillä autot ovat perheen yhteinen harrastus. Moni pitää elämäntyyliä kadehdittavana, eikä ymmärrä, että kaikella on varjopuolensa. – Onko se nyt niin hienoa, että isäni asuu ulkomailla? Ihmiset eivät ymmärrä, että en näe isääni kovin usein. Olemme ihan tavallinen perhe, mutta jostain syystä ihmiset kuvittelevat, että elämämme on jotenkin hienoa ja kadehdittavaa. Surullinen esimerkki on perheen hevonen, jonka Pohjosen isä oli tuonut ulkomailta Suomeen jo ennen hänen syntymäänsä. Oma hevonen herätti kateutta muissa tytöissä. – En minä ollut koskaan pyytänyt hevosta. Otin kaikki kylän tytöt mukaan ratsastamaan hevosellamme ja annoin heidän pitää sitä kuin omaansa. Ei se auttanut asiaa, tytöt olivat silti kateellisia ja jotkut jopa vihasivat minua. Kilttiä ihmistä on helppo polkea maahan. Yleensä vihaa tulee muilta naisilta. Kun Pohjonen oli 15-vuotias, tuntemattomat naiset pahoinpitelivät hänet ilman mitään syytä. Poliisikuulusteluissa he olivat kertoneet, että Pohjonen näytti niin hyvinvoivalta, että häntä teki mieli vetää turpaan. – He eivät tienneet, että minulla oli ollut kuukauden kestänyt mononukleoosi, ja olin ollut juuri sairaalassa. Yksikin potku väärään paikkaan, ja olisin voinut kuolla. Naisviha kukoistaa yhä Moottoriurheilu on edelleen miesvaltainen ala, joten Pohjonen on kuullut kaikki mahdolliset vähättelyt ja herjaukset. Se on vahvistanut häntä ihmisenä. – Olen usein toivonut olevani mies, jotta ihmiset eivät kiinnittäisi minuun niin paljon huomiota. Toisaalta olen ylpeä kaikesta, mitä olen saavuttanut naisena elämässäni. Pohjonen kertoo, että häntä on kasvattanut erityisesti tiukka ja vanhoillinen kasvatus. Hänellä ja pikkuveljellään oli lapsena tarkat kotiintuloajat, tiukat säännöt ja rangaistukset. Jos sääntöjä ei noudattanut, tuli kotiarestia tai ”Koivuniemen herraa” eli risua. Pohjosen mukaan he joutuivat itse hakemaan risut pöpeliköstä, jos olivat tehneet jotain pahaa. – Tarkoituksena oli osoittaa, että teoilla on seurauksia. Meidät opetettiin kunnioittamaan vanhempia ihmisiä ja kohtelemaan kaikkia tasavertaisesti. Tuntuu, että monilta nykynuorilta on jäänyt kokematta tällainen kasvatus. Nuorena tiukka kuri tuntui pahalta, mutta nyt Pohjonen osaa arvostaa sitä, että hänet on kasvatettu hyvin. Isä on opettanut hänelle, kuinka elämässä menestytään. – Hän sanoi aina, etteivät asiat mene elämässä aina niin kuin haluaisi, ja että menestyäkseen pitää kestää pettymyksiä. Koskaan ei saa luovuttaa.