Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Ajatuksia yksinäisyydestä – ”Sanoin lapsilleni, että nähdään parin vuoden kuluttua”

Karanteenia takana yhdeksän viikkoa. Sanoin lapsilleni, että nähdään parin vuoden kuluttua. Tämähän ei parissa kuukaudessa mene ohi. Kuusi viikkoa olin ihan kotona. Pojat kävivät kaupassa ynnä muilla asioilla. Alkupäivinä suunnittelin tulevia viikkoja ja kuukausia. Luin neljä kirjaa, kudoin kuusi paria sukkia, siivosin. Olin täynnä virtaa. Sitten iski tyhjyys, välinpitämättömyys ja välillä jopa synkkyys. Käyn itse kaupassa bussilla. Uusien aikataulujen ja reittien vuoksi matka venähtää kohtuuttomasti mutta mikä kiire tässä on. Soittelen kyllä lapsille, mutta en haluaisi häiritä, koska jokaisella on tällaisena aikana omat huolensa. Välillä pääsee itku, kun on niin kova ikävä kahta nuorinta lapsenlasta. Haluaisin niin rutistaa syliini nämä mummun muruset. Ei puhelut korvaa läheisyyttä. Hyvän ystävän kanssa soitellaan lähes päivittäin ja parannellaan maailmaa. Jään tässä miettimään, että mitä tänäänkin jättäisin tekemättä. Mukavaa kevättä ja tulevaa kesää kaikille. Nim. ”Tääl yksinäni laulelen, oikeasti”