Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Koripalloilijat lammashoitajina – Tältä näyttää unelmien kesätyö: ”Kivempaa kuin mitä osasin odottaa”

Puut ovat vehreinä tien varrella ympäröiden sen, kun kuljen illalla kohti koripalloilijanuoria. He ovat minua vastassa tien päässä, josta kävelemme laitumelle. Aidan luokse tullessa lampaita ei vielä näy, vaan ne ovat tällä kertaa jossain pidemmällä. Laidunnettava maa on seitsemän hehtaaria, joten Ala-Uotilan tilan lampailla on tilaa kulkea laitumella. Lampaidenhoitovuoro on tänään joukkueen valmentajalla Satu Raimesalolla , erään joukkuelaisen äidillä Minna Salosella sekä kolmella joukkuelaisella Iida Salosella , Mea Mäkelällä ja Silja Ojalahdella . Hoitovuorossa tyttöjen mukana on vanhempi pääsääntöisesti mukana. Aikuisten mukaan lampaat omistava lampuri Sofia Lahtinen on maininnut, että tytöt voisivat hoitaa lampaita keskenäänkin. Joka päivä kuittaukset lampurille Niitylle siirtyessä tajuamme, että saappaat olisivat olleet hyvät kengät tähän tehtävään, muutamalla meistä on joko lenkkarit tai sandaalit. Maa on alueittain kostea ja siellä täällä on lampaiden jättämiä yllätyksiä, joita väistellä. Kävellessä aurinko porottaa niskaan kuumana päivänä ja Raimesalo kertoo, mitä hoitotehtäviin kuuluu. – Laskemme lampaiden lukumäärän ja katsomme, ettei kukaan niistä onnu ja ettei kellään ole ripulia, ainakaan karitsoilla. Se olisi huolenaihe. Yksi ontunut lammas on viety niityltä pois aikaisemmin Salosen mukaan. Lampaiden hoitajat kuittaavat joka päivä Whatsapp-ryhmään lampurille, että ovat käyneet tilalla ja kertovat mahdolliset havainnot sekä huolenaiheet, kuten jos aidalle on käynyt jotain. Villakaverin tunnistus korvamerkistä Lampaat löytyvät vähän matkan päästä. Kauempaa katsottuna ne näyttävät värityksensä ja paikallaan pysymisensä takia isoilta kiviltä. Saman tien niiden luo saapuessa alkaa lampaiden laskeminen ja ympäriltä kuuluva määkiminen. Määkimiset eroavat ja osa niistä kuulostaa hieman erikoisilta, mikä herättää joukossa huvittuneisuutta. Tytöillä on töissä hyvä tunnelma, ja he vitsailevat. He ovat tutkivinaan täitä lampaista. Kohta kuuluu yhden joukkuelaisen hihkaisu, kun he silittelevät lampaita. – Se oli 162, mun bestis! Lampailla on värikkäät numeroidut korvamerkit, joista ne pystyy tunnistamaan. Nämä nähdessään yksi tytöistä äännähtää ”au”. Lampaiden laskeminen haasteellista Laskeminen on tarkkaa hommaa, mihin vaikeutta tuo se, että lampaat voivat olla toistensa takana piilossa Minna Salosen mukaan. Lampaat myös vaihtavat paikkaa. Tytöt ovat kuitenkin virkeitä eikä lampaiden laskeminen väsytä. – On kivaa, kun tytötkin pääsevät osallistumaan tekemiseen. Tämä on todella erilaista kuin miten varainkeruuta yleensä tehdään. On todella hienoa, että saimme kaupungilta tämän mahdollisuuden, Raimesalo toteaa. Tytöt päätyvät laskuissaan lukuun 59 ja aikuiset lukuun 61. Laskeminen pitää ottaa siis uusiksi useamman kerran ja ilmoittaa lampurille, jos määrässä on epäselvyyksiä. Lopulta päädytään lukuun 61. Minna Salosen mukaan lampuri Lahtinen on kuitenkin maininnut, ettei koko päivää voi käyttää niiden laskemiseen. Työ, jota ei paineta villaisella Osa lampaista makoilee rauhassa ja toiset seisovat sekä nauttivat maasta puskevaa heinää. Osa syö puiden alimmista oksista lehtiä. Tytöt osallistuvat lampaiden syöttämiseen heinällä. Heidän silittäessä pehmeitä lampaita osan niistä tupsuhännät heiluvat kuin koirilla konsanaan. Tytöt ovat pitäneet kesätyöstään, joka on heidän ensimmäisensä. – Nyt kun päiviä, ettei voi tehdä kaikkea, on kivaa tekemistä tulla tänne, Ojalahti kertoo. Perään Mäkelä mainitsee, ettei työ ole raskas vaan sopiva kesätyö. – Ja lampaat aina piristävät, Iida Salonen lisää. Pelaajat ovat tulleet hoitamaan lampaita, koska se vaikutti heistä mukavalta, ja sillä saadaan rahaa. Tytöt kertovat yhteen ääneen, että tämä työ on heidän ensimmäinen kertansa, kun he hoitavat lampaita. – Tämä on tuntunut kivemmalta, kuin mitä osasin odottaa, Mäkelä kertoo. Mäkelä ja Salonen ovat kumpikin käyneet jo pari kertaa hoitamassa lampaita, mutta Ojalahdella ensimmäinen virallinen kerta on vasta tulossa. Satu Raimesalon mukaan yhteensä jokaisella on neljä kertaa kesän aikana ja he saavat päättää, mihin aikaan tekevät vuoron. – Työt hoidetaan säästä riippumatta, hän toteaa. Lähes koko joukkue mukana Raimesalon mukaan työvuoroon on varattu puoli tuntia ja tilalla käydään joka päivä elokuun loppuun asti. Työt alkoivat juhannuksen jälkeen. – Tämä on hauska kesätyö tytöille. Tuntuu, että työ on ollut heille mieluisaa. Ja tästä saa kivan pohjarahan kauden alkuun, Minna Salonen toteaa. Joukkueeseen kuuluu 19 pelaajaa, joista lähes jokainen osallistuu hoitamiseen. Joukkue sai tunnin verran työhön opastusta ennen töiden alkamista. Tyttöjen mukaan koulutuksessa omistaja näytti heille, mitä pitää tehdä yleisesti ja silloin, jos on jokin hätä. – Jos joku lammas esimerkiksi kävelee huonosti, siitä pitää ilmoittaa, Mäkelä mainitsee. Valmentaja Raimesalo oppi lampaista koulutuksessa niiden tottumuksista ja laumaeläinmäisyydestä. Sanokaa ”mää”, kun haluatte hoitaa lampaita Koripallojoukkue selviytyi hakijoiden joukosta voittajaksi. Kesätyöllään he keräävät varoja joukkueelle. – Näin Nokian Uutisissa mainoksen ja ajattelin, että se olisi kiva homma likoille ja pistimme hakemuksen menemään. Videohakemuksessa tytöt olivat treeneissä ja heiltä kysyttiin, kuka haluaa hoitaa lampaita. Kaikki tytöt sanoivat yhteen ääneen “mää”, Minna Salonen kertoo. Videohakemusta ei hänen mukaansa edellytetty hakijoilta, vaan se oli heidän ideansa. Lampaat ovat uteliaita. Maanjuuressa niistä kuvia ottaessa muutama yksilö tulee kameraan ihan kiinni tutkimaan. Raimesalo on huomannut lampaissa persoonallisuuseroja. – Toiset lampaat ovat kesympiä ja tulevat lähelle, mutta toiset ovat arempia ja jähmettyvät. Tytöt ovat pistäneet merkille, että luonteet eroavat hieman värityksen mukaan. – Yleensä tummemmat lampaat ovat sellaisia, etteivät anna silittää. En tiedä, mistä johtuu, mutta tummemmat aina lähtevät pakoon enemmän, Ojalahti kertoo. Mäkelä lisää, että vain harva lammas antaa tulla lähelle ja silittää. Lampaiden ravitsemus kuntoon Lampaiden laskemisen ja muun tarkastamisen jälkeen on aika huolehtia niiden ravinnosta. – Kun lampaat ovat syöneet, ne märehtivät ja maiskuttavat, Raimesalo huomioi. Jätämme lampaat taaksemme ja siirrymme takaisin lähtöpisteelle aitauksen luo. Siellä tarkistetaan, että lampailla on jäljellä kivennäistä, jolla lampaat ravitsevat itseään. Jos se olisi lopussa, eläimet omistavalle lampurille pitäisi ilmoittaa. Sitten pelaajilla on vuorossa vesiastioiden tarkistus, huoltaminen ja täyttö tuoreella vedellä. Pelaajat tekevät työt tasapuolisesti jokainen vuorollaan ja kysyvät vuoroa, kuka saa jynssätä astioita. He huomaavat letkusta virtaavan veden olevan vilpoista. Vesi saadaan viereisestä isosta vihreästä säiliöstä, jonka kesätyöläiset jättävät Minna Salosen mukaan välillä lorottamaan, jotta se tyhjenee. Sen jälkeen kaupunki vaihtaa sinne uutta raikasta vettä. Päivä päätöksessä Vesiastioiden huoltamisen aikana osa lammaslaumasta tulee lähemmäs näköetäisyydelle. Raimesalon mukaan lampaat menevät juomaan, kun haluavat. Viereisen tien kautta ohi kulkee uteliaasti katsovia ihmisiä. Sen jälkeen päivä tuli päätökseensä ja lampaiden hoitajien oli aika jatkaa matkaansa. He eivät millään olisi halunneet lähteä. Raimesalo kysyy tytöiltä, joko maltetaan lähteä ja he lähtevät kävelemään lampaiden luota kohti aitoja. Kaikki poistuvat kesätyöpaikasta hymy huulillaan. - Jos kysyttäisiin, tekisimme tätä työtä ensi vuonnakin mielellään, Raimesalo kertoo.