Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Spede hävisi kultakellonsa sökössä 1980-luvulla – Harvinaisuus myytiin siurolaisen Sami Taustilan huutokaupassa

Vuoden 1998 Yamaha Drag Star seisoo ylväänä lempääläläisen huutokauppahuoneen ovensuussa. Muutamien vuosien kuluttua tämän moottoripyörän voi saada museorekisteriin, mikäli uusi omistaja niin haluaa. Sen entinen omistaja on pitänyt sitä kuin kukkaa kämmenellä, huoltanut ja kiillottanut sitä talvet ja kesäaikaan ajanut sillä vain sen verran, että mittariin on kertynyt 36 000 kilometriä. Kaunokainen on päätynyt Sami Taustilan käsiin kuolinpesän mukana. Pyörän entinen omistaja oli suunnitellut lähtevänsä eläkkeelle päästyään kiertämään maailmaa vaimonsa kanssa, mutta ikävä kyllä siinä kävi toisin. – Kuolema on tässä työssä läsnä lähes päivittäin. Se on surullista, mutta toisaalta muistuttaa siitä, että elämää pitää elää tässä ja nyt, sanoo antiikkikauppias ja Huutokauppahuone Aleksin omistava Taustila. Speden kello sököpotissa Esineisiin liittyvät tarinat ovat ainutlaatuisia, usein hauskojakin. Taustila esittelee riemunkirjavissa väreissä aikanaan hehkuneita ja nyt jo hieman haalistuneita klovnihahmoja ja sirkusjulisteita, jotka ovat menossa Karjaalle kaavailtuun sirkus- ja tivolimuseoon. Ne ovat kuulleet monet ilonkiljahdukset, ja ilahduttavat ihmisiä jatkossakin. Sitten hän ottaa esiin Omega Seamaster -rannekellon, joka on lähdössä pääkaupunkiseudulle uudelle omistajalleen. Sen taakse on kaiverrettu Pertti Pasasen nimi ja päivämäärä 1.2. -78. Kellon myyntiin antaneen henkilön mukaan kovana pelimiehenä tunnettu Spede hävisi rannekellonsa rovaniemeläisen Pohjanhovi-hotellin sököpöydässä 1980-luvun alkupuolella. Tavallisesti esineiden alkuperän ja aitouden varmistaminen vaatii paljon taustatyötä, tutkimusta ja asiantuntijoiden apua, mutta juuri se saa Taustilan innostumaan. – Joskus ehkä vähän liikaakin, ainakin vaimon mielestä. Ennen vanhaan kannoin usein töitä mukana kotiinkin, mutta nykyään siellä kyllä hyvin nopeasti varmistetaan, ettei minulla ole töistä tullessani minkäänlaisia ylimääräisiä kantamuksia, Taustila naurahtaa. Henkilökohtaisesti Taustilan sielua säväyttävät militaria-tavarat eli erilaiset sotaan ja puolustusvoimiin liittyvät esineet. Hän innostui aiheesta jo seitsemänvuotiaana, kun eräs hänen ystävänsä kauppasi isoisänsä vanhoja sotilasmerkkejä. Taustila piipahtaa takahuoneessa ja palaa pian pidellen käsissään yhtä keräilyharrastuksensa suurimmista aarteista, kaunista rasiaa, jonka sinisellä samettityynyllä lepäävät Lauri Törnin joukoissa eläinlääkärinä palvelleen majuri Georg Rasmuksen kunniamerkit. Niiden historia kutkuttaa mieltä, samoin kuin alkukesästä hänelle päätyneet Olavi Koskelan kunniamerkit. Taustilan mukaan luutnantti Koskela kaatui jatkosodassa vuonna 1944, ja perimätiedon mukaan hän olisi toiminut sotaväessä muun muassa Väinö Linnan esimiehenä. – Pyysimme Sotamuseolta apua asian selvittämiseksi, ja jos näin todella on, ainakin itselläni herää kysymys, onko Linna sittenkin mahtanut ottaa tästä miehestä mallia luodessaan Koskelan hahmoa Tuntemattomassa sotilaassa , hän pohtii. Suunnitelmat muuttuivat Se, että Taustila selvittää ja arvioi nyt työkseen menneen ajan sirpaleita, on ollut pienestä kiinni. Vielä vuosituhannen alussa hänen tulevaisuudensuunnitelmansa olivat aivan toisenlaiset, ja hän matkusti New Yorkiin vakaana aikomuksenaan värväytyä Yhdysvaltain armeijaan. – Marssin suoraan Manhattanin värväystoimistoon. Suomen kansalaisena tilanne kuitenkin mutkistui, sillä syyskuun 2001 terroristi-iskujen myötä asiat olivat muuttuneet ja prosessi tiukentunut. Palasin Suomeen, aikaa kului, ja kun minulle vihdoin näytettiin vihreää valoa, olin jo päättänyt rakentaa elämäni tänne. Taustilalla, jolla oli tuolloin takanaan muutaman vuoden kokemus huutokauppameklarin hommasta, oli tulilla jo myös ensimmäinen oma antiikkiliike. Toiminimen hän perusti vuonna 2002, ja Huutokauppahuone Aleksiin hän lähti mukaan kymmenisen vuotta sitten. Aleksilla oli silloin liikkeet Helsingissä ja Lempäälässä. Nyt antiikki- ja huutokauppaliike palvelee vain Lempäälässä, sillä noin puolet huutokauppojen myynnistä tehdään verkossa. – Olen halunnut pitää valikoiman sellaisena, että siitä löytyy sekä erittäin arvokkaita keräilyesineitä ja antiikkia, että myös tavallisempaa tavaraa. Ihmiset lähtevät silloin paremmin liikkeelle, ja kyllä täällä meidän huutokaupoissamme väkimäärä pyörii siinä sadan tai sadanviidenkymmenen paikkeilla. Pakettiautolla pitkin kesätoreja Tänä päivänä kauppaa tehdään enemmän ja enemmän ympäri maailman, ja parhaimmillaan yhdestä huutokaupasta on lähtenyt tavaraa yhdeksään eri maahan. Taustila muistelee, että suurin yksittäinen tavara lienee ollut iso pirttipöytä, joka pakattiin kolhunkestäväksi ja lähetettiin kuljetusautolla Luxemburgiin. Mutta oli siinäkin työtä, kun eräs asiakas tilasi kahdeksan kappaleen taulusatsin Yhdysvaltoihin asti. – Toista se oli aikanaan, kun minäkin nuorena miehenä kiersin pakettiautolla ympäriinsä Belgian ja Hollannin kesätoreilla hankkimassa myytävää. Siinä oli oma tunnelmansa, ja kyllä sieltä sellaisia löytöjäkin teki, että vieläkin hymyilyttää. Antiikkiliike on syypää myös vielä lämpimämpään hymyyn. Sieltä on nimittäin löytynyt se kaikkein eniten sielua sävähdyttänyt asia, joka on tietenkin hänen nykyinen vaimonsa. – Hieroimme kauppoja yhdestä vanhasta kyltistä, ja lempääläläiseltä kuulostavan osoitteen kuultuani lupasin toimittaa sen hänelle kotiin. No, se osoite ei ollut Lempäälässä, vaan Nokian Siurossa, ja niin olen nykyään minäkin.