Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Nostalgia Kaupallinen yhteistyö

Hartauskirjoitus: Kadonneet

Tv:stä on jo jonkin aikaa tullut ohjelma nimeltä Kadonneet. Ohjelmaformaatin idea on sellainen, että ihan tavalliset ihmiset ovat ottaneet yhteyttä ohjelmavastaaviin löytääkseen kauan kadoksissa olleen läheisensä. Lähes poikkeuksetta kadonnut perheenjäsen on löytynyt pitkän etsinnän tuloksena. Ohjelmassa seurataan askel askeleelta etsijän matkantekoa ulkomaille. Kadonnutta jäljitetään monista paikoista, virastoista, kirkonkirjoista ja niin edelleen. Ohjelman tekee koskettavaksi se, että se ei ole näytelty, vaan arkitodellisuutta. Ohjelma sisältää paljon tuntemuksia – surua, kaipuuta, toivoa ja iloa. Kun kadonnut vihdoin löytyy, tunne on sanoinkuvaamaton! Onko sinulta kadoksissa joku rakas ihminen? Sellainen, jonka kanssa jaoitte monet vuodet, mutta elämän olosuhteet erkaannuttivat teidät. Tai onko sinulla joku ihminen, jonka kanssa välit ovat jostain syystä katkenneet, mutta nyt haluaisit kovasti sopia ja pyytää anteeksi omalta osaltasi. Mitä enää mietit? Kaipailun sijasta ole rohkea, kirjoita kirje, tekstaa, someta ja pyydä saada tavata. Sovi asiat ennen kuin on liian myöhäistä. Myös evankelisluterilaiselta kirkolta on kadonnut jäseniä. Mistä löytyisi sellainen formaatti, jolla kirkon jäsenmäärä saataisiin nousuun tai ainakin lasku pysähtymään? Yhä useampi ei ole kiinnostunut meidän jutuista. Raamatussa kerrotaan paimenesta, joka kadottaa yhden lampaan sadasta lampaasta. Niinpä hän jättää 99 lammasta ja lähtee kadonneen perään. Löydettyään sen, paimen nostaa lampaan harteilleen ja iloitsee. Nyt kirkossa tuntuu nämä ”yhdet lampaat” kyllä pysyvän hyvässä hoidossa. Keskitymme toiminnassamme niihin, jotka joka tapauksessa ovat jo mukana. Mutta entä ne 99 lammasta, jotka ovat kadonneet? Pitäisikö kirkon lähteä hakemaan niitä ja millä tavoin? Nuuhkimalla ne tuskin löytyvät. Pitää lähteä etsimään ja kun niitä sitten löytyy, pitäisi varmaan ensin antaa ruokaa, hoitaa ja rapsuttaa. Millä tavoin saada ilosanoma nykypäivän ihmisille niin, että heillä olisi helppo ottaa se vastaan ja että se olisi ymmärrettävää? Jos ihmiset eivät tule kirkkoon, niin kirkon tulee mennä ihmisten luo. Pitää olla aidosti kiinnostunut ihmisistä ja etsiä. Uskon, että moni piilossa oleva toivoo, että tulisi jo löydetyksi ja näkyväksi. Mitään varmaa reseptiä ei ole minullakaan, mutta kaiken ankeuden keskellä tarjoan iloa. Se voisi olla vaikkapa brunsseja tai kyläjuhlia. Kohtaamisten ja yhdessä tekemisen kautta syntyy yhteys, iloa ja naurua. Se toimii yhteisön liimana, rentouttaa ja lisää hyvinvointia.