Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Jumalan kämmenellä

”Jumalan kämmenellä ei pelkää lintunen, Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen. Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on. Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton...” Tämän tutun lasten virren sanat kaikuvat taas monissa kodeissa ja kirkossakin. Kesän alettua kastejuhlien järjestäminen on jälleen vilkastunut, vaikka ei se toki kokonaan tauolla ollutkaan. Ja kasteeseenhan tuo virsi sopiikin kuin nenä päähän. Pieni, avuton vauva on helppo kuvitella Jumalan kämmenelle ja toivoa, että Jumala suojaisi pienen ihmisen taivalta täällä elämässä. Myöhemmin samaa virttä voidaan laulaa kerhossa ja koulussa, toivovatpa sitä toisinaan myös rippikoululaiset laulettavaksi rippileirillä. Virsi on näennäisen yksinkertainen. Melodia on helppo ja sanat jopa naiivit. Ei ole synkkää korpea eikä kavala maailma väijy synteineen. Silti virsi onnistuu tehtävässä, jonka kanssa minä ja moni muu ammatikseen Jumalasta puhuva kamppailee ihan tosissaan ja vaihtelevin tuloksin. Se onnistuu kertomaan olennaiset asiat Jumalasta niin että pienikin lapsi voi sen ymmärtää ja aikuiset myös. Ja vaikka on oletettavaa, ettei Jumalalla ole käsiä kuten ihmisellä, mielikuva kannattelusta toimii hyvin. Jos minun pitäisi kertoa Jumalasta jollekin, joka ei hänestä vielä mitään tiedä ja aikaa olisi 2 minuuttia, käyttäisin tätä virttä. Tilaa on kaikille, Jumala kutsuu ja kantaa meitä, eikä milloinkaan hylkää. Virren sanoma on avaraakin avarampi, se välittää Jumalan rakkautta ilman ehtoja, joita toisinaan erehdytään asettamaan. Virsi on iloinen, mutta se ei tarkoita että sitä voisi käyttää vain iloisissa hetkissä. Kun makaan sängyllä ahdistuneena ja huolia putkahtelee mieleen toinen toisensa perään, kuvittelen sängyn sijaan makaavani Jumalan kämmenellä. Se ei ole tyhmää itsepetosta, vaan keino saada itseni ymmärtämään myös kehollisesti sellaista, joka on joka tapauksessa totta. Konkreettisesti makaan tietenkin sängyllä, mutta samaan aikaan on yhtä totta se, että Jumala on kanssani ja kannattelee minua. Vaikka ei olisi voimia rukoilla, vaikka ei juuri silloin saisi kokea lohdutusta ja Jumala tuntuisi olevan kaukana, voin asettua makaamaan hänen kannateltavakseen. Vaikka tuntuisi, että ympärillä on pelkkää pimeää, voin maata siinä pimeydessä luottaen siihen, että Jumalan käsi kannattelee minua silloinkin. ”...Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton.”