Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Ihminen osaa kulkea hyvin vähässä valossa – kuutamoretkeläiset taivalsivat polulla kuin gorillat

Tammikuun kirkas kuutamo toi kaivattua valoa sydäntalven pimeyteen. Nokialaisen luontoyhdistyksen kuutamoretkeläiset saivat kokea, miltä tuntuu kulkea pimeydessä, joka ei olekaan pimeää. Vähässä valossa on paras edetä kuin gorilla. Parin pakkasyön koristama ja valkoisen huurteen peittämä maa hohti kalpeaa valoa, kun kuutamoretken retkikunta suuntasi illan hämärässä kohti metsän reunaa ja Siuron Ketaranvuorta sekä Kuljun peltoja. – Kuurainen heinikko kahisi jalkojemme alla ja puuskainen tuuli riepotteli puiden latvoja. Edellisenä iltana kirkkaalta taivaalta loistanut täysikuu lymysi pilviverhon yläpuolella ja pilveen hukkuivat Tampereen ja Nokian valojen kajotkin, retken oppaana toiminut Kaija Helle kertoo tunnelmista. Pimeys ei olekaan pilkkopimeää Sähköllä valaistujen kotien ikkunoista katsoen ulkona näyttää iltaisin pilkkopimeältä, mitä se ei todellisuudessa ole. – Keinovalojen ulkopuolella silmä sopeutuu nopeasti hämärään ja kuun kajo valaisee hajautettuna pilvenkin läpi, Helle kuvailee. Vähäinen lumi oli tamppautunut kuutamoretkeläisten käyttämille reiteille. –  Metsäpolulle siirtyessämme katuvalot häipyivät selkiemme taakse. Polut näkyivät maastossa valkoisina nauhoina, mikä teki kulkemisesta vaivatonta ilman lamppuja. Retkeläiset ottivat ”gorilla-asennon”, jossa kuljetaan hiukan etukenossa, jalat harallaan ja polvet joustavina. – Luonnollisesti hämärässä kulkiessa vauhti sovitetaan olosuhteiden mukaiseksi. Gorilla-asennossa jalkapohjat oppivat nopeasti ”lukemaan” maastoa ja liikkuminen antaa työtä koko keholle. Saamelaiset käyttävät monimerkityksellistä lukea-verbiä maastossa ja vesillä liikkumiseen. Kuuhulluutta ja muita kokemuksia Hämärä ja pimeä avaa kaikki aistit ja kosteassa happirikkaassa metsässä on helppo hengittää. Maisema oli peittynyt levolliseen vaippaan ja kallioilla jäkälät hohtivat. Tuuli kohahteli oksistoissa. Tauolla retkeläiset muistelivat kokemuksia kuutamosta. Muutama tunnustautui ”kuuhulluksi”, jolla tarkoitetaan täydenkuun aikaista unettomuutta. Kuuhullu kulkee ikkunalta toiselle katselemaan avaruuden lampun valaisemaa maisemaa. Monet retkeläisistä olivat hiihtäneet kuutamolla pelloilla ja jäillä. Aamuisen täydenkuun katselu oli ollut hieno kokemus eräälle. Toinen oli kerännyt mustikoita kuutamolla, mutta siitä ei oikein tullut mitään, kun se piti tehdä näppituntumalla. – Meistä muista se kuulosti varsin eksoottiselta, Helle kertoo. Metsän suojassa kulkiessa tuulen voimistumisen huomasi vain latvuston liikkeestä ja kohinasta. Peltoaukealle tultaessa lounaasta vaakasuorassa räntää piiskaavat tuulenpuuskat lisäsivät luontoelämyksen kertoimia. – Kun seisoimme kasvot tuulen suuntaan käännettyinä ja silmät suljettuina, saatoimme kuvitella siirtyneemme pikamatkalle Lapin puuttomalle paljakalle tai Siperian tundralle. –  Hämärässä ja pimeässä kulkemisen tuottama itsensä ylittämisen kokemus voimauttaa. Illalla maastossa tehty retkemme toimi myös pimeän pelon siedättäjänä. Retken järjesti Suomen luonnonsuojeluliiton Nokian yhdistys.