Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Missä olivat röyhtäilevät naiset, kun olin teinityttö? Olisin kaivannut heitä

Lapsena minulla oli kaksi parasta ystävää: naapurissa asuva Suvi ja kirja. Yksi rakkaimmista lapsuusmuistoistani on, kun olin ystäväni luona yökylässä ja valvoimme aamukuuteen. Parvella peiton alla luimme ääneen Pikkuvampyyri-kirjaa. Etenimme luku kerrallaan, kunnes aurinko taas nousi ja karkotti vampyyrit arkkuihinsa. Tarinaa ei kerta kaikkiaan voinut jättää kesken – se oli lumonnut meidät. Lapsena ahmin läpi kaikki mahdolliset lastenkirjasarjat: Annit, Tiinat, Katjat, Mirkat ja Masat. Viisikot, Pikkuvampyyrit, Merja Jalon heppakirjat. Kirjalistasta huomaa, että niin sanottuja tyttökirjoja oli valtava määrä. Ja jos oikein muistan, tyttöhahmot myös olivat keskenään erilaisia – oli herkkiä runotyttöjä, hyviä koululaisia, villejä poikatyttöjä, kapinallisia teinejä. Löysin lastenkirjoista monenlaisia hahmoja, jotka olivat kuin ystäviäni – peilasin heihin itseäni ja samaistuin heidän vaikeuksiinsa, pelkoihinsa ja unelmiinsa. Löysin lohtua ja rohkaisua. Kun sitten nuorena kiinnostuin aikuisten kirjallisuudesta ja aloin kahlata läpi klassikkoteoksia, jokin muuttui. En löytänyt klassikkoteosten maailmoista kovin montaa naishahmoa, joihin olisin samaistunut. Samoin kävi useimpien elokuvien ja tv-sarjojen kohdalla. Teokset saattoivat kyllä koskettaa ja puhutella muilla tavoin, mutta jotain puuttui. Kun nyt viime vuosina olen katsonut uusia tv-sarjoja, olen melkein itkenyt liikutuksesta. Ilon kyynel nousee silmäkulmaan, kun nuoret naishahmot istuvat vessanpöntöllä, tunkevat sormin suuhunsa ruokaa, röyhtäilevät kuin possut – ja ovat sen lisäksi älykkäitä, ristiriitaisia, valloittavia ja hurmaavia. Miten ihanaa olisi ollut, jos nämä naishahmot olisivat näkyneet televisiossa myös silloin, kun itse olin epävarma teinityttö. He olisivat riemuiten mölisseet minulle, että Kato hei, näinkin voi olla! Tällainenkin vaihtoehto on! Hienoa joka tapauksessa, että he ovat täällä nyt. Se, että satojen ja tuhansien tarinoiden joukosta löytää samastuttavia hahmoja, on tärkeää. Tulee tunne, että itsekin tulee nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi. Kun erilaiset tarinat tulevat kerrotuksi ja monenlaiset äänet pääsevät kuuluviin, mahdollisimman moni voi löytää hahmon, joka tuntuu tutulta – ehkä kovasti oman itsen kaltaiselta. On voimakas tunne, kun kokee, että oma tarina on kertomisen arvoinen.